Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
124
seuraliike ja raittiusasia ovat hänestä saaneet innokkaan ja toimeliaan
edistäjän. Alkio onkin oikeastaan enemmän aateperäisen toiminnan
ja julkisuuden mies kuin kaunokirjailija; siitä kyllä näkyy selviä,
tarkoituksellisia merkkejä etenkin hänen myöhemmissä
kaunokirjallisissa teoksissaan, joita kirjoittaessaan hän jo oli »kaikella
sielullaan ja mielellään» joutunut ohjelmallisten pyrintöjen asianajajaksi.
Hän on ju vuosikymmeniä ollut Suomen nuorisoseuraliikkeen
johto-miehiä; Pyrkijän toimittajana sen perustamisesta asti (v:sta 1890),
puhujana, esitelmöitsijänä sekä erityisillä julkaisuilla
(Kansannuo-rison sivistyslarve ja nuorisoseuraliike, iso käsikirja
Nuorisoseura-kirja y. m.) hän 011 tehnyt tätä liikettä ynnä sen ohella raittiusasiaa
y. m. nuorison valistus- ja itsekasvatuspyrintöjä tunnetuiksi.
Yksi-kamarisen eduskunnan synnyttyä hän sen lisäksi on hartaasti
yhtynyt n. s. »maalaisliiton» ihanteihin, toimittaen v:sta 1906 alkaen sen
eteläpohjalaista äänenkannattajaa »Ilkkaa» ja istuen mainitun
puolueen edustajana valtiopäivillä. Tämä monipuolinen julkinen ja
yhteiskunnallinen toiminta on vähitellen vieroittanut Alkion
kauno-kirjailusta, jonka hän alotti jo v. 1883 eräällä Kyläkirjaston
Kuvalehteen lähettämällään 1867 vuoden katoa kuvaavalla kertomuksella.1
Lehden toimittajan K. J. Gummeruksen kehoituksesta hän samasta
aiheesta kirjoitti pari kertomusta lisää. Nämä kaikki julkaistiin
sitten yhteisnimellä Katovuoden 1867 kuvaelmia, ja on niiden pohjana
hänen omia lapsuusmuistojaan ja näkemiään.
Näin oli alku tehty ja jatkoa seurasi runsaasti. Alkiolla kuten
Päivärinnallakin oli ollut kyllin tilaisuutta tehdä ympäristönsä
elämästä todenmukaisia havaintoja, ja kun sellaisten tarkka paperille
paneminen oli yksi uuden realistisen suunnan taiteellisista
pyrinnöistä, niin kannatti kyllä yrittää. Samalla voi kaunokirjailulla
palvella aateperäisiäkin tarkoituksia, paljastaa ja parantaa. Sitähän
oli jo Päivärintakin tehnyt, ja sitä Minna Canth paraillaan ankarasti
teki. Niinpä Alkiokin kai tahtoi kaunokirjailijana olla etusijassa
rahvaan siveellinen opettaja ja valistaja, epäkohtain, varsinkin juoppou-
1 Ks. V. Tarkiaisen julkaisua »Kansankirjailijoita katsomassa» (1904),
jossa 011 viiden tunnetuimman kansankirjailijan (Kauppis-Heikin, Meriläisen,
Kokon, Päivärinnan ja Alkion) itsestään antamia, omakohtaisia tietoja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
