Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.125
den ja sen seurauksien parantaja. Mutta samalla hän on jo paljoa
uudemman ajan ja uudempien, monipuolisempien ihanteiden mies
kuin Päivärinta. Varsinkin uskonnon asioissa hänen katsantokantansa
on vapaampi ja personallisempi kuin hänen vanhoillisen, jyrkästi
luterilaisen ja korkeakirkollisen virkaveljensä. Se näkyy lähenevän
Leo Tolstoin »rakkauden opin» kantaa, ja lienevät siihen Alkion oman
tiedonannon mukaan jonkunverran vaikuttaneet muutamat
englantilaiset kristillishenkiset. kirjailijat (Hall Caine ja Richard Sheldon),
joiden teoksia hän on suomeksi lukenut. Myöskään ei Alkio
Päivärinnan tapaan juuri liittele kertomuksiinsa suoranaisia lukijaan
kohdistettuja opetuksia ja mietelmiä, vaan antaa yleensä kuvauksen
vaikuttaa sellaisenaan, karkealla realistisella voimallaan. Lisäksi
suurempi taiteellisuus aiheen muodollisessa pitelyssä ja
hallitsemisessa erottaa hänet edukseen Päivärinnasta. Siinäkin suhteessa
hän kai on ottanut oppia uudemmilta »taidekirjailijoilta». Muuten
Alkiokin luottaa hyvän voittoon, ja hänen kaikkein
karkeimmissa-kin kuvauksissaan pilkahtavat, ainakin lopuksi, esiin ihmisluonteen
paremmat puolet. Mutta hyvän voitolle pääsemiseksi hän pitää
henkisen itsekasvatuksen tärkeimpänä keinona, ja siksipä saavatkin
hänen henkilönsä käydä kovaa elämänkoulua puhdistuakseen ja
parantuakseen. Alkio ei pitele henkilöjään kepein käsin, vaan
kovakouraisesti, jopa, varsinkin pikkukertomuksissaan, hyvin purevasti ja
ivallisesti. Hänessä on iso annos kirjallista »puukkojunkkaria»
yhtyneenä parannusta saarnaavaan pappiin. Mielellään hän ottaa
kuvatakseen kokonaisia murroskausia eteläpohjalaisten kylien ja pitäjäin
elämässä ja liikuttelee verrattain varmasti suuria henkilöjoukkoja.
Eikä hän tyydy vain maalaisrahvaan kuvailemiseen, vaan ottaa
tarvittaessa esiin myös maalaissäätyläisiä, nimismiehiä, pappeja,
kansakoulunopettajia ja pikkuvirkailijoita, paljastellen heidän sekä
hyviä että huonoja puoliaan. Järeää aiheenpitelyä säestää osaltaan
myös järeä, mutta samalla naseva ja pirteä eteläpohjalainen kieli
murteellisine omituisuuksineen.
Alkion laajimmat teokset kuvailevat sitä raakaa ja
nyrkkival-taista aikaa, joka 1860-luvulla, hänen lapsuutensa aikana, vallitsi
etelä-Pohjanmaalla, juoppojen ja puukkojunkkarien siellä
elämöidessä, sekä sitä murrosta, joka kotitarpeen polton lakattua ja var-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
