Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.129
ivallinen pappilakuvaus Suuri palkka). — Hieman toista laatua ovat
Tienhaarassa kokoelman (1900) »havainnot ja kuvaukset». Tosin
niissäkin on jokunen todellisuuskuvaus, mutta enimmissä on Alkio
päätynyt opettavaan ja tarkoitukselliseen vertauskuvallisuuteen,
käyttäen apunaan Jumalaa, Jeesusta, Luciferia, kuolemaa y. m.
Näissä kertoelmissa hän aatteellisesti lähenee Arvid Järnefeltiä.
Perussävy on Kristuksen rakkauden opin, ihmisyyden, veljeyden ja
vaatimattomuuden toteuttaminen töissä eikä vain sanoissa.
Liiallinen tendenssi kyllä pyrkii kovin etualalle, mutta sittenkin täytyy
myöntää, että Alkio on monesti harvinaisen taitavasti ja
voimakkaasti tuonut ajatuksensa noissa vertauskuvissa ilmi (esim. Jos . . .,
Koettelemus, Yhteisen vaaran hetkellä, Jeesus ja sunnuntaimetsästäjä
y. m.). Niitä lukiessa johtuu mieleen Järnefeltin »Elämän meri».
Alkion viimeinen suurempi kertomus Palvelusväkeä (1904) on
myös tarkoitusperäistä laatua. Siinä hän käsittelee isäntä- ja
pal-kollisväen kieroja suhteita ja niiden molemminpuolisia syitä.
Samalla siinä uudistuvat Alkion itsekasvatus-, valistus- ja
ihmisyys-aatteet, joihin tulee lisäksi puhtaasti sosialistisiakin tendenssejä,
uuden, onnellisemman yhteiskunnan ihanteita Tolstoin ja
Järnefeltin henkeen. »Täällä ei kärsitä niin paljon leivän nälästä kuin
ihmisyyden nälästä. Jos koko maailmassa olisivat kaikki ihmiset
ystäviä keskenään, kenen tarvitsisi pelätä silloin nälkää ja
kodittomuutta?» sanotaan kirjassa. Valistunut ihannemaanviljelijä
veljellisesti häneen liittyvine valistuneine palvelijöineen näkyy olevan
Alkion tulevaisuuden unelma, uuden yhteiskunnan maalainen
kanta-väki. Tämäpä ihanne se lienee Alkion vetänyt maalaisliittoonkin.
Alkio on kansankirjailijaimme ensimäisiä, sanoisimmeko
voi-maperäisimpiä, eteläpohjalaisten rotuominaisuuksien edustaja.
Aate-kirjailijana hän sivuuttaa kaikki virkaveljensä, taiteellisessa suhteessa
hän seisoo lähinnä Kauppis-Heikkiä, ja eteläpohjalaisten ihmisten,
olojen ja kylien selkeänä realistisena kuvaajana hänellä on oma
ansiokas sijansa koko suomalaisessa kansankuvauksessa,
puhumattakaan hänen suuresta merkityksestään maalaisnuorisomme
henkisenä »uskonpuhdistajana».
12. 952 — 9
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
