Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.128
edistysintoinen mies, kansakoulunopettaja Eero Laivurinen, sortuu
taistellessaan rutivanhoillista maalaisympäristöään, henkisesti ja
aineellisesti ahtaita olosuhteita, omia epäilyksiään ja hivuttavaa
keuhkotautia vastaan. Varsinkin uskonasiat kylmentävät
vapaampaa, henkeisempää katsomusta edustavan Laivurisen ja hänen
ahdasmielisen ympäristönsä välit. Epäilemättä Laivurinen edustaa
Alkion omaa vapaampaa uskonkäsitystä, rakkauden ja veljeyden
oppia. »Se on oikea usko, josta vuotavat oikeat työt Kristuksen
esimerkin ja opetuksen mukaan; sellaisessa uskossa on elämää», sanoo
Laivurinen. Raamattu on ymmärrettävä sen hengen eikä kirjaimen
mukaan. Tällaiseen omintakeiseen uskonkäsitykseen Laivurinen,
varma kuolema edessään, tulee vakavain mietiskelyjen ja totuuden
etsinnän jälkeen. Sitä liikuttavampi on hänen kohtalonsa, kun
keuhkotauti katkaisee hänen elämäntoiveensa juuri silloin, kun ne jo
näyttivät kääntyvän valoisampaan suuntaan.
Eheä ja järkyttävä on myös maalaisköyhäliston synkeä
kurjuuden kuvaus Salliman oikkuja (kansankirjailijain yhteisessä
novellikokoelmassa »Syvistä riveistä», 1890), joka ikäänkuin itsestään
vetoaa yhteiskunnan ja parempiosaisten rakkaudelliseen
väliintuloon.
Alkion pienten kertoelmain kokoelmat Aikamme kuvia II—III
(1890—91) ja Kylistä, kodeista ja vainioilta (1894) sekä hänen monet
albumeissa, kalentereissa y. m. tilapääjulkaisuissa ilmestyneet
pikku-jutelmansa1 ovat aiheiltaan ja tendenssiltään samantapaisia mutta
paljoa monipuolisempia kuin suuremmat. Realistisin ulkonaisin
piirtein, usein tuntuvalla ivalla, joskus leikillisesti, jopa väliin
tunne-tehoisestikin hän niissä esittelee sekä maalaisia että
maalaissääty-läisiä ja käy käsiksi milloin mihinkin heidän luonteensa varjopuoleen
tai oleelliseen epäkohtaan. Niissä on monta hyvin pirteää teelmää,
jotka luovat asianomaisen henkilön tai tilanteen aivan ilmielävänä
lukijan eteen (esim. tyhmänylpeä rautatien Harjoittelija ja hienosti
1 Niiden joukkoon voidaan lukea myös hänen pieni pirteä maalainen
huvinäytelmänsä Syleen taikka saveen (1899) jossa on muutamia eloisia
maalaistyyppejä ja hupaisa aihe — vanhan hitaan leskimiehen
naimahom-mat. Alkio onkin tunnetuimmista kansankirjailijoista muuten ainoa, joka
on näytelmää yrittänyt.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
