Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.132
Sissalan kaikissa kirjoissa vallitsee perin hilpeä,
myötätuntoinen, sovinnollinen ja tyytyväinen henki, jossa ei ilmene katkeruuden
värettäkään. Huonoissakin luonteissa hän koettaa keksiä hyviä
puolia, ja köyhien elämästä hän esittää usein kauniita keskinäisen
avuliaisuuden ja yhteistunnon kohtauksia, samantapaisia kuin
myöhemmin Pakkala. Liioitteleva ihanteellisuus, kuten esim. Th.
Hahnssonin samansukuisissa kertomuksissa, on hänelle yleensä vierasta;
samoin Päivärinnan esiintyöntyvä opettavaisuus. Sissalan opettava
sävy seuraa lähinnä kertomuksesta semmoisenaan.
J u h a n a K o k k o, kirjailijasalanimeltä Kyösti, on aikansa
kansankirjailijoista korkeimman opillisen sivistyksen omistaja,
kansakoulun, vähän lyseota ja Jyväskylän seminaarin käynyt. Hän
syntyi talokkaan poikana Limingassa 12 p. maalisk. 1856. V:sta 1878
alkaen hän on palvellut kansakoulunopettajana eri paikoissa,
vuosina 1881—97 Iissä ja senjälkeen Oulun maaseurakunnassa
(Oulun-suussa). Koulutyönsä ohella Kokko on ahkerasti hoitanut monia
kunnallisia y. m. luottamustoimia. Kirjoitellessaan kunnallisasioista
(»Kaikuun>> y. m. lehtiin) hän viehättyi kokeilemaan
kaunokirjailijanakin ja julkaisi 1890-luvun taitteessa peräkkäin kolme pienehköä
kertomusta: Kölliskö (1886), Räisäspoika (1888) ja Kruununmetsissä
(1891), saaden viimeisestä Kuopion laulujuhlassa K. V. Seuran
palkinnon. Myös sanomiin ja albumeihin hän on sirotellut muutamia
pieniä kertoelmia.
Kokko esittelee realistisin piirtein, maltillisesti, tasapuolisesti ja
kuvattaviin kohdistuvalla myötätunnolla liminkalaisesta ja iiläisestä
havaintopiiristä saamiaan aiheita. Miehekäs, tyyni ja vakava mieli
kuultaa hänen kaikista kertomuksistaan. Hajanaisin on niistä
»Kölliskö», jossa hän kuvailee kotiseutunsa uskonnollisia murroksia.
Alussa keskittyy kertomus Köllisköön, jonka omavaltainen
käske-väisyys ja itsekkyys parin muita veljiä kohdanneen onnettomuuden
johdosta muuttuu nöyryydeksi ja todelliseksi jumalanpeloksi.
Lo-pummalla astuu etualalle »villiläisten» eli laestadiolaisten kuvaus,
jonka tekijä ilmoittaa vasta myöhemmin, nähtyään näiden
herättämän villityksen, liittäneensä aikaisemmin kirjoitettuun alkuun.
Kuvaus lienee kyllä omien havaintojen mukainen ja asiallinen, mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
