Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.135
kunta vihdoin otti koulun huostaansa. Taloudelliset asiat kuitenkin
monien rettelöjen ja riitajuttujen jälkeen sotkeutuivat siinä määrin,
että Meriläisen 1898 oli luovuttava talostaan milt’ei yhtä köyhänä
kuin oli siihen tullutkin. Hän siirtyi sitten poikansa taloon
Paltamon pitäjään Kiehimäjoen suulle, missä nykyään asuu
maanviljelijänä, metsästäjänä ja kalastajana. Meriläinen on näet aimollinen
metsänkävijä, ankara erämies ja synkkien salojen rakastaja, joka
katselee karsaasti nykyaikaisia metsästys- ja kalastusasetuksia,
erämaiden rauhan ja vapauden kiusallisia häiritsijöitä.
Meriläisen ulkonaiset kirjailijaedellytykset olivat alussa hyvin
pienet. Hän oli käynyt vain rippikoulun ja vasta 25-vuotiaana
oppinut morsiameltaan kirjoitustaidon. Lapsena hän körttiläiskodissa
sai lukea ainoastaan ankaria hartauskirjoja; vasta itsenäisenä
miehenä hän tutustui maalliseenkin kirjallisuuteen, josta varsinkin
Kalevala, Kanteletar ja Kiven teokset kävivät hänelle rakkaiksi. Sattuipa
sitten neiti Lydia Stenbäck asumaan muutamina kesinä Meriläisen
talossa kesävieraana ja joutumaan siten kirjevaihtoon Meriläisen
kanssa. Tämän kirjeiden mehevä kielenkäyttö viehätti neiti
Sten-bäckiä niin, että hän kehoitti Meriläistä kokeeksi kynäilemään
jotakin kaunokirjallista. Olihan näet Päivärinnan kautta
»kansan-kirjailu» tullut muotiin. Meriläinen teki työtä käskettyä ja kyhäsi
eräänä sateisena heinäntekopäivänä kesällä 1886 yhtä menoa
kertomuksen nimeltä Eräs tavallisimpia sunnuntaita nuoruudessani. Se
painettiin naisyhdistyksen senvuotiseen »Excelsior» kalenteriin, ja
niin oli uusi kansankirjailija keksitty. Meriläinen sommitteli nyt
omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan laajahkon kertomuksen
Korpelan Tapani, jota neiti Stenbäck ja hänen veljensä, toimittaja
K. F. Kivekäs, lienevät käsikirjoituksessa hieman viimeistelleet.
Se painettiin 1888 ja sai osakseen ansaittua kiitosta, varsinkin ylen
tuoreen ja rikkaan kielensä vuoksi — saman kielen, jonka
»taidekirjailijat» Pakkala ja Kasimir Leino olivat hiukan ennemmin tuoneet
kirjallisuuteen. Synnynnäisenä kansanlapsena Meriläinen vallitsi
tätä kieltä heitäkin rehevämmin. Tänäkin päivänä »Korpelan Tapani»
on epäilemättä Meriläisen tuorein, eloisin ja ehein teos, jossa hän on
saanut liikkua oman personallisen kokemuksensa ja näkemyksensä
vankalla pohjalla. Päivärinnan tavoin hänkin näet onnistuu paraiten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
