Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.138
teellinen, kouliutumaton muotoaisti. — Sama puute haittaa
Meriläisen suurintakin teosta »Pietolan tyttöjä», joka laveasti, toistelevasti
ja usein pitkiä ajallisia hyppäyksiä tehden kertoo yhdeksän ripeän
ja neuvokkaan sisaruksen seikkailuista, talonraadannasta ja
ihmis-tymisestä Sotkamon sankoissa metsissä — siis kappaleen oikein
alkuperäistä luonnonelämää ja salojen sivistyshistoriaa. Esikuvansa,
Kiven valtaisen romaanin, rinnalle se tosin ei kohoa — tyttöjen
luonteenkuvaus esim. on paljoa heikompi — mutta siinä on siksi paljon
eloisia ja raikkaita paikalliskuvauksia Kainuunmaan alkuperäisten
ihmisten elämästä jylhän, koskemattoman luonnon keskellä, että
sen kylläkin mielenkiinnolla lukee. Kirjansa varsinaisena
tarkoituksena kuuluu Meriläinen1 muuten selittäneen olevan säilyttää
jälkimaailmalle ne suomenkielen kielelliset aarteet, jotka tavataan
Kajaanin seuduilla ja jotka hänen isoisänsä täysin hallitsi. Mutta
ylenmääräisen kielellisen uhkuvaisuuden ohella lukija ehdottomasti
joutuu ihmettelemään tekijän mielikuvituksenkin rehevyyttä, sillä
vaikka monet seikat ovatkin ikäänkuin selviä toisintoja ja
jäljennöksiä »Seitsemästä veljeksestä», 011 kirjassa sittenkin paljon aivan
uusia piirteitä ja omaa joko kuultua tai keksittyä ainesta.
Meriläisen muut suuremmat erikoiskertomukset ovat vähemmän
huomattavia. »Huutolaistytön» alkupuoli, jossa kuvataan
syrjäseutujen nälänhätää ja »hoitolain» kurjuutta, on eloisa ja
havainnollinen. Varsinkin nälkäisten lasten ja yhtä nälkäisen äidin hellä
suhde 011 hyvin kuvattu. Mutta »huutolaisen» Vannin jouduttua
kaupunkiin ja erään vanhan neidin kasvatiksi kuvaus alkaa laimeta ja
kadottaa luotettavuuttaan. Tekijä ei seiso enää omavaraisen
näkemyksen varmalla pohjalla. Lopputendenssi on samantapainen,
tolstoilaisuuteen kallistuva kuin »Kahleettoman vangin»: vain
anteeksianto on oikea keino pahuutta vastaan. — »Vitsa-Matissa» on
tekijä yrittänyt tavallista tarkemmin kuvata omituista juroa ja
maailmaan myrtynyttä luonnetta, jossa karkean ja teeskeliään
ulkokuoren alla piilee iso annos hellyyttä, sydämellisyyttä ja
oikeudentuntoa, mutta ei ole jaksanut saada sisäistä luonteenvalaistusta tar-
1 Ks. V. Tarkiaisen edellä mainittua julkaisua »Kansankirjailijoita
katsomassa», siv. 25.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
