Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.141
dulleen lastenopettajan vaatimattomaan toimeen, suorittaen
kuitenkin myöhemmin (1888) Leppävirroilla puolivuotisen
kiertokoulun-opettajain valmistuskurssin. V. 1893 hän pääsi Kuopion pitäjässä
olevan Kehvon kasvatuslaitoksen opettajaksi ja tästä vaivalloisesta
toimesta vihdoin 1908, suoritettuaan tarpeelliset
seminaaritutkin-not, opettajaksi Uimalan kansakouluun Iisalmelle.
Alussa näytti Kauppis-Heikki, kai Reijosen ja Juhani Ahon
esimerkin mukaisesti, tyytyvän pienten kertoelmain sepittämiseen.
Niissähän vasta-alkajakin voi paremmin onnistua. Jo v. 1886
ilmestyi häneltä ensimäinen pieni kokoelma Tarinoita, joiden savolainen
omintakeisuus herätti ansaittua huomiota. Myöhemmin (vv. 1897,
1900 ja 1906) on näitä esikoisia seurannut vielä kolme eri kokoelmaa
Tarinoita (ja tapahtumia), jotka tavallisesti jo aikaisemmin ovat
olleet painettuina albumeissa, kuvalehdissä y. m. tilapääjulkaisuissa.
Mutta pian hän alkoi koetella kykyään suuremmissakin
yhtäjaksoisissa teoksissa, kuvaillen niissä kaikissa samoinkuin Tarinoissaankin
Savon kansan elämää, oloja ja ihmisiä tarkkapiirteisesti ja
asiantuntemuksella milloin vakavalta milloin hupaiselta puolelta.
Ensimäinen sellainen kertomus oli Mäkijärveläiset v. 1887. Kohta
seurasi perästä naiskuvaukset Vii ja (1889), Kirottua työtä (1891), joka
Kokon »Kruununmetsissä» kertomuksen ohella palkittiin Kuopion
laulujuhlassa 1891, Laara (1893) ja Aliina (1896). Vihdoin v. 1904
ilmestyi Kauppis-Heikin tähänastinen pääteos Uran aukasijat, joka
enimmin sisältänee tekijän omakohtaisia vaiheita ja kokemuksia.
Eräästä aikaisemmasta veijaritarinastaan (Valehtelija varas;
Tarinoita III, 1900) hän 1911 julkaisi laajennetun erikoislaitoksen nimeltä
Anaski.
Pohjalaista intoa ja tarmoa kuohuvaan Alkioon verrattuna
Kauppis-Heikki on tyypillinen savolainen, herkkätuntoinen,
peh-meäkosketuksinen ja sisäänpäin kääntynyt maailmanmenon
syrjästäkatsoja, Savon kansanrunoilijain ja herännäisyysmiesten
heimolainen. Tähän luonteenlaatuun on kai osaltaan vaikuttanut myös
hänen iloton ja yksinäinen lapsuuden ja nuoruuden aikansa. Hänelle,
päinvastoin kuin Alkiolle, on vierasta voimakkaiden murroskausien,
suurten ihmisjoukkojen ja karkeain miesyksilöjen kuvaaminen.
Sensijaan varsinkin savolaiset rahvaannaiset, talonemännät ja -tyttäret,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
