- Project Runeberg -  Uudempi suomalainen kirjallisuus / 2. Myöhempi eli murrosten aika /
142

(1911-1912) Author: Oskar Albin Kallio
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

.142

ja heidän hiljaiset kärsimyksensä ovat saaneet Kauppis-Heikistä
etevän kuvaajan, joka tällä alalla jättää muut kansankirjailijat jälkeensä
ja menestyksellä kilpailee parasten »taidekirjailijain» kanssa. Mitään
suoranaista tendenssiä hänen naiskuvauksensa, vaikkapa
tavallisesti ovatkin naisen kärsimystarinoita, eivät sisällä; hän vain
kuvailee »ihmisiä semmoisina kuin he ovat ja miltä he minusta
näyttävät», kuten hän itse sanoo. Mutta myös savolaisten rahvaanmiesten
vieläpä maalaisherrainkin kirjavasta joukosta hän on esittänyt
pitkän, läpileikkauksellisen ja ennen kaikkea hupaisan sarjan
vaihtelevia yksilöitä. Kauppis-Heikki on näet perusluonteeltaan myös
oikein aito savolainen humoristi ja leikinlaskija, joka lauhasti
muhoilee pienille epäkohdille ja ihmisten heikkouksille, kolhimatta niitä
Alkion tavoin purevalla ivalla. Tämä puoli hänen luonteestaan
esiintyy etupäässä hänen pienissä »tarinoissaan», jotka herttaisella
leikillisyydellään saattavat lukijansa väkisinkin hyvälle tuulelle. Myös
verrattomana humoristisena kansanpuhujana hän kuuluu panevan
yleisönsä nauruhermot ankaraan jännitykseen.1 Kauppis-Heikin
suuremmissa kertomuksissa, varsinkin naiskuvauksissa, perussävy
yleensä 011 vakavahko ja surunvoittoinen; tuntuu kuin tekijän
herkkään, hienosyiseen sydämeen koskisi elämän varjopuolien ja
karkeuksien räikeävärinen kuvailu. Tosin hän ei suinkaan kaunistele
eikä ihannoi, mutta siksipä kuultaakin kuvauksen takaa esiin tuo
arkatuntoinen tekijäpersonallisuus, joka näyttää ikäänkuin kärsivän
siitä että asia todella on niin kuin hän kuvaa. Tästä ominaisuudesta
johtunee, että Kauppis-Heikin kuvaustapa tuntuu niin omituisen
pehmoiselta ja lauhalta; sen herättämä tunnelma on lajissaan
samantapainen kuin tyynenä, kirkkaana kesäiltana lehvärantaisen
pohjoissavolaisen järvimaiseman.

Kirjallisena taiteilijana Kauppis-Heikki sivuuttaa ne rajat, joita
on totuttu asettamaan »kansankirjailijain» ja »taidekirjailijan»
välille. Hän on, kuten itse kertoo,1 alkuaikoinaan saanut nauttia
Juhani Ahon ennakollista arvostelua ja opetusta ja osannut sitä käyt-

1 Ks. Hj. Mikander, Kauppis-Heikki kansanpuhujana. »Otava» 1911,

siv. 259—260.

* Ks. Valvojan Juhlajulkaisua Juhani Ahon kunniaksi 1911:
Kauppis-Heikki, Mitä Juhani Aho on ollut minulle kirjailijana.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:45:24 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/uudempi/2/0142.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free