Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.154
henkiset ja ruumiilliset ominaisuudet tuottavat niin paljon harmia
ja vastoinkäymistä, että eläminen näyttää hänestä tosiaan »ottavan
kovalle», vaikkapa syrjäisen nähden suurin vika on hänen omassa
saamattomuudessaan. Päivärintaa muistuttavalla järeähköllä
taiteella 011 Virtala elävöittänyt noita tyypillisiä salomaiden ihmisiä ja
sen ohella, varsinkin huomattavimmassa kertomuksessaan »Se oli
sallittu», puhunut, joskin ilman näkyvämpää tendenssiä, valistuksen
puolesta pimeyttä ja vanhoillisuutta vastaan.
Pohjalainen on myös Kaarle Aukusti Järvi (syntynyt
merimiehen poikana Oulussa 1869, ylioppilas 1889, toiminut
aikaisemmin sanomalehtimiehenä, sittemmin v:sta 1901
kansakoulunopettajana eri paikoissa), joka kuitenkaan ei ole kuvannut niin
paljon varsinaista pohjanmaalaista kansanelämää kuin
synnyinkaupunkinsa Oulun köyhälistön oloja ja suhdetta rikkaihin, ollen siis
aiheiltaan, joskaan ei lähimainkaan saavutuksiltaan, paremmin Pakkalan
kuin kansankuvaajain kirjailijatoveri. Mutta paraina pidetyt
kuvauksensa hänkin on sepittänyt maalaisesta kansanelämästä, ei
tosin pohjalaisesta vaan pohjoiskarjalaisesta, johon hän Karjalassa
opettajana ollessaan näkyy läheisesti tutustuneen. Muiltakin
tahoilta on Järvi, jolla v:sta 1891 alkaen jo on takanaan
kymmenkunta teosta, hapuillut aiheita, ollen yleensä hyvin yritteliäs, joskin
toistaiseksi vielä verrattain huomaamattomaksi jäänyt kirjailija.
Tähän syrjäytymiseen lienee pääsyynä hänen useimpain teostensa
melkoinen keskeneräisyys ja pintapuolisuus, samoinkuin itse kielen
ja esitystavan hutiloiva huoltamattomuus. Vaikkapa hän
valitseekin aiheensa nähtävästi omasta, jopa suorastaan omakohtaisesta
kokemus- ja havaintopiiristään ja tekee siinä sangen teräviä,
kaunistelemattomia ja realistisia huomioita, ei hän näy ehtivän tai
viitsivän niihin tarpeeksi enemmän muodollisesti kuin sisällyksellisesti
syventyä, saadakseen kuvauksestaan taiteellisestikin pätöisää. Ja
tämä olisi sitäkin suotavampaa, kun hän usein liikkuu taiteellisesti
verrattain vaikealla alalla, luonteen ja elämän ristiriitojen ja
käännekohtien kuvailussa.
Varsinkin pienemmissä kertoelmissaan (kokoelmat Kuvauksia
1891 ja Sanomalehtipoika 1902) hän mielellään käsittelee sentapaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
