Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.153
kotiseutunsa kansaa ja kansanelämää, edustaen osaltaan Suomen
eri maankulmia. Vanhimmat esiintyivät jo 1890-luvun taitteessa,
nuorimmat vasta viime vuosina. — Tilapäisesti ovat kyllä useat
muutkin varsinkin nuorimmista kirjailijoista viljelleet
kansankuvausta. Mutta heistä vasta etempänä enemmän.
Kainuunmaan hidasta, sitkeää ja vanhoillista kansaa on
kokoelmassa Kertomuksia ja laajemmissa erikoisjulkaisuissa Se oli sallittu
ja Kovalle ottaa, kaikki v:lta" 1888—90, kuvannut salanimi Esko
Virtala, oikealta nimeltä tullinhoitaja Edvin Calamnius (syntynyt
Kemissä 25 p. kesäk. 1864, ylioppilas 1884, Iisalmen tullinhoitaja
v:sta 1893). Isänsä, kirkkoherra Galamniuksen, toimiessa pappina
Pohjanmaan eri pitäjissä (Kemissä, Pulkkilassa ja lopuksi
Suomussalmella) Virtala on lapsena ja nuorukaisena saanut kai varsin läheltä
tutustua pohjois- ja itäpohjanmaalaiseen kansanelämään. Niinpä
hän rikkaalla ja raikkaalla kainulaiskielellään kuvaileekin sitä niin
pikkupiirteisesti ja milt’ei kansatieteellisen tarkasti, että lukija usein
toivoisi hieman vilkkaampaa vauhtia. Mutta toisekseen tuo tyyni,
tasainen ja pitkäveteinen esitystapa osaltaan kaikessa
koruttomuudessaan luontevasti säestää kuvattavain asiain ja ihmisten hidasta
arkipäiväisyyttä. Virtalan henkilöt ovat näet noita perin
yksivakaisia ja alkuperäisiä sydänmaan asujia, joiden elämä vierii karusti ja
yksitoikkoisesta päivästä toiseen. Heissä ilmenee erinomainen
tervas-kantomainen sitkeys, kuten esim. Lumivaaran Laurissa (kertomus
Vanhan kansan mies), joka kolmasti rakentaa itselleen uuden
vankan mökin, kun hänet entisestä aina pakoitetaan luopumaan. Heissä
asuu myös ylen luja, fatalistinen usko Jumalan sallimukseen ja siitä
johtuva leväperäinen välinpitämättömyys, kuten vanhoillisessa
Mäntyvaaran isännässä, joka jok’ikiseen asiaan, yksinpä reippaan
tyttärensä Kaisun avioliittoonkin valistuneempaa näkökantaa edustavan
Peltolan talon pojan Kallen kanssa, tokaisee yksivakaisen »se oli
sallittunsa» eikä viisastu varovaisemmaksi, vaikka saa tuon uskonsa
vuoksi vähän väliä kärsiä ikäviä vaurioita, samalla kun Peltola
varovaisuutensa ja toimeliaisuutensa avulla menestyy. Ja lopuksi on
heissä iso annos hitautta, kömpelyyttä ja järjen yksinkertaisuutta
yhtyneenä rotevaan ruhoon, kuten Törmälän Jaakossa, jolle nämä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
