Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.156
Järveä kymmenkunta vuotta nuorempaan kirjailijapolveen
kuuluu harvinaisen tuottelias Perä-Pohjolan kansan ja luonnon kuvaaja
Väinö Kataja (viralliselta nimeltä Väinö Jurvelius; syntynyt
nimismiehen poikana Ylitorniossa 28 p. syysk. 1867; käytyään Oulun
suomalaista lyseota ja Koivikon maanviljelyskoulun ryhtynyt
maanviljelijäksi kotipitäjässään, toimien sen ohessa tilapäisesti
»vara-vallesmannina» y. m.). Hän on vuodesta 1901 alkaen jo ehtinyt
julkaista puoliväliin kolmattakymmentä eri nidettä kertomuksia,
romaaneja ja pikkunäytelmiä, pudistaen varsinkin viime aikoina
kynästään jopa 4—5:kin teelmää vuodessa. Tämä tavaton helppous
ja kiire tuntuu tietysti melkoisesti Katajan tuotteissakin. Niihin on
usein jäänyt hätäilevän keskeneräisyyden, teennäisyyden ja
pintapuolisuuden jälki. Kuitenkin niihin yleensä mielellään tutustuu.
Kataja on näet muuten pirteä, kepeä, meheväkielinen ja
hyvätuuli-nen kertoja ja kuvaaja, joka ei liioin vaivaa lukijaansa »korkealla
taiteella», aateongelmilla, tendenssillä tai sielunerittelyillä. Ja
perä-pohjalaisen kotiseutunsa reiman kansan ja jylhänkauniin luonnon
taitavana paikalliskuvaajana hänellä on erikoiset ansionsa.
Perä-Pohjolan virrat, kosket, erämaat, vaarat, järvet, jängät, kiveliöt,
lumikentät, revontulet ja kesäiset päiväyöt ovat Katajasta saaneet
hartaan ja innostuneen kuvailijan, joka eri teoksiinsa aivan tuhlaten
jopa taiteellisesti valikoimatta sirottelee tunnelmallisia
luonnonkuvia tapausten kehystäksi. Kataja on oikea peräpohjalainen
luon-nonromantikko ja vuoroin vakava vuoroin leikillinen kansankuvaaja.
Vakavasävyisiä ovat ne kuvaukset, joissa hän joko esittää
köyhäin rahvaanmiesten sitkeää ja toivotonta taistelua kontunsa,
rakkautensa ja elämänehtojensa puolesta (Lain varjolla, Kruunun torppari,
Ihmiskohtalo) tai kuvailee maalaisnaisten sieluntaisteluja elämän
ristiriidoissa (Eri isää, Portaankorvan emäntä). Osuvampia lienevät
sittenkin hänen monet hupaisat ja leveän realistiset
kansankuvauksensa (Maalaiskuvia I—II, Varavallesmannina, Maalaisia
neuvomassa, Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan Eino, Heinärannan
Iso-Musta, Tullikavaltajia, Ruotsin rajalta), joissa Kataja pirteästi ja
leikkisästi piirtelee kirjavia pikakuvia peräpohjalaisesta rahvaasta,
kuvaillen mielellään sen monesti hyvin aprikoivaa ja huvittavaa
suhtautumista aivan nykyaikaisiin rientoihin ja päiväntapauksiin,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
