Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.157
maataloudellisiin uudistuspuuhiin y. m. s. tai kertoen jännittäviä
salakuljetusseikkailuja. Sellaisissa kuvauksissa tuntuu Kataja, jos
vain tahtoo, liikkuvan vasta oikealla alallaan, tarkkana ja
humoristisena, Kauppis-Heikin sukuisena havaintojen tekijänä. Monta
hauskaa tilannetta ja sattuvaa henkilökuvaa hän on vikkelästi
pannut paperille maalaistuttaviensa ja heidän harrastustensa piiristä.
Sensijaan Katajan lukuisia hempeitä ja kaikokkaita
lemmentarinoita (Irja, Tuskaa, Elämän loppuessa, Uuteen elämään, Toisen oma,
Kesäyö) tahtoo yleensä haitata liiallinen tunteileva hentomielisyys
ja epätodellinen romantillisuus sekä tyylin sievistelevä teennäisyys.
Samoin hänen Juhani Ahon jälkiä kulkevia hersyvätunnelmaisia
las-tujaan (Kulmuja I—II).
Savokarjalaista kansanelämää on näppärissä realistisissa
näytelmissä sekä vakavaan että varsinkin leikilliseen tapaan kuvaillut
salanimi Martti W u o r i, oikealta nimeltä alkujaan Martti
Aleksis Bergh, v:sta 1906 lähtien Bergh-Martti-Wuori, entinen
valtiosihteerin viraston virkamies ja kuvernööri, nykyään tod. valtioneuvos
(syntynyt henkikirjurin poikana Jaakkimassa 7 p. jouluk. 1858, f il.
kand. 1884, opiskellut venättä Moskovan yliopistossa 4 vuotta,
sitten vv. 1884—1903 palvellut valtiosihteerin virastossa
toimitussihteeriksi saakka, Kuopion kuvernöörinä 1903—05). Wuori on
1880-luvun alkupuolelta lähtien ahkerasti suomennellut venäläistä ja
osaksi myös ranskalaista kaunokirjallisuutta, edellisestä m. m.
Dostojevskin mainion romaanin »Rikos ja rangaistus» (1888),
Lermon-tovin runokertoelman »Demooni» (1889, uusittu laitos 1912), A. K.
Tolstoin runodraaman »Tsaari Feodor Ioannovitsh» ja Leo Tolstoin
voimakkaan kansannäytelmän »Pimeyden valta». Suomesta
venäjäksi hän on kääntänyt m. m. Minna Canthin novellin »Köyhää
kansaa» (1889). — Julkaistuaan v. 1887 vihkosen »etyydejä»
Kellastuneita lehtiä hän 1890-luvun alussa, nähtävästi osaksi Kiven,
Kiljan-derin ja Canthin näytelmien innoittamana, ryhtyi sepittämään
näytelmiä, joita tähän saakka lienee tullut julkisuuteen jo puoliväliin
toistakymmentä kappaletta. Tunnetuimmat ovat realistisia,
parhaastaan savolaissävyisiä kansannäytelmiä (Pappilan tuvassa, Ryöstö,
Korkea oikeus istuu, Savon sydämessä, Vuoksen varrella). Niistä var-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
