Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.161
Pojat asialla, Tytöt talosilla, Elämän vaihteessa y. m.) ja näytelmiä
(Kun lesket lempivät, Pakkalan »Tukkijokea» suuresti muistuttava
Luonnonlapsia, maalainen Don Juan kuvaus Nuori mylläri y. m.).
Lassila, niin naiselliselta kuin hänen salanimensä helähtääkin, on
epäilemättä kirjallisuutemme jollei nyt ihan miehisin niin ainakin
realistisin ja rahvaanomaisin realisti, savokarjalaisen alkuperäisen
maalaiskansan levein, leikillisin ja »maantuoksuisin» kuvaaja sen järeältä,
luontoperäiseltä ja arkipäiväiseltä puolelta. Hänelle näyttää
kertomuksen tai näytelmän sepittäminen olevan pelkkää
mielikuvituksella ja kynällä leikkimistä, kirjallista urheilua. Hän osaa ylen
kätevästi paisuttaa lavean koomillisen kuvauksen näöltään mitä
vähä-pätöisimmistä aihelmista, jotka hänen näppärissä sormissaan
kasvavat milt’ei aikuisien tai lapsimaailman luonteen, elämän ja
ajatustavan eepoksiksi. Hänen kuvaavimmat tähänastiset ennätyksensä
siinä suhteessa ovat liperiläisen Antti Ihalaisen (ynnä Jussi Vatasen)
höystöisällä huumorilla kerrottu merkillinen seikkailuretki
Tulitikkuja lainaamassa (1910), toistaiseksi ehdottomasti Lassilan
hupaisin ja ansiokkain teos, ja samantapaisesti tyhjästä paisuteltu
lapsi-maailman kuvaus, siirapinostojuttu Pojat asialla (1911). Lassilan
muut teelmät ovat enemmän tai vähemmän näiden aiheellisia ja
henkilöllisiä muunnoksia eivätkä tunnu lähimainkaan yhtä tuoreilta
ja »repäiseviltä». Niissä myös Lassilan herkkä taipumus leveään
liioitteluun, mauttomaan karkeavärisyyteen ja jamaavasti
toistelevaan sanontatapaan, yleensä taiteellisen vaiston horjahtelu, tavallista
enemmän häiritsee lukijan mielihyvää, niin kernaasti kuin hän
toiselta puolen tunnustaakin Lassilan erinomaisen taidon asettua
hen-kilöidensä sielunelämän, ajatusmaailman ja kansanomaisen
puhetavan kannalle ja havainnollistuttaa heidän arkisia mietteitään ja
aherruksiaan. Lassilan henkilöt, niin aikuiset kuin lapset, ovat
järeää, alkeellista ja hienostumatonta savokarjalaista rahvasta,
joskus aivan eläimellisen aineellista ja luontoperäistä laatua, mutta
samalla lajissaan väärentämättömän todellisia ja suorasukaisia.
Lassila on esittänyt heidät kaunistelemattomina kaikessa realistisessa
karkeudessaan ja luonnollisuudessaan, useinkin vielä tuota hidasta,
alkeellista ja eläimellistä piirrettä erityisesti, jopa aivan
mauttomuuteen saakka, venyttäen ja alleviivaten.
12. 952 — 11
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
