Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.160
toisen maalaisympäristön havaintoja ja elämänkohtauksia. Ne eivät
suuria tavoittele. Korkeampiin saavutuksiin onkin Noponen
pyrkinyt näytelmänkirjoittajana. Hänen ensimäinen näytelmänsä oli
raamatullinen runomittainen murhenäytelmä Ahab Israelin
kuningas (1899), toinen suorasanainen historiallinen draama Hemming Gad
(1903). Molemmat ovat laaditut yleensä vanhain tavanmukaisten
historiallisen näytelmän reseptien mukaan suurin ihmis- ja
sotajoukoin, soitoin, pauhuin ja asekalskein, puhuen näyttämöltä
oikeastaan enemmän silmälle kuin korvalle. Niiden aiheet ovat
draamalliselle käsittelylle kiitollisia ja muutenkin mielenkiintoisia, mutta
niiden päähenkilöt näyttää tekijä ottaneen raamatusta ja historiasta
liian valmiina ja ulkonaisina, tahtomatta tai jaksamatta niitä omasta
puolestaan lähemmin sielullisesti syventää ja draamallisentaa.
Myöskin paikoittainen tyylivaiston kompastelu niissä hieman häiritsee.
Kokonaan uudenaikaisin keinoin rakenneltu on sensijaan Noposen
yllämainittu viimeinen näytelmä Savi soran alla. Konstikkaasta
nimestään huolimatta se on nykyaikainen täysin realistinen
itäsuomalainen kansannäytelmä, vieläpä aiheeltaan tavallisuudesta
poikkeavaa laatua. Tosin itse näytelmän keskussolmu — talollisen Jekko
Suokkaan ankaraehtoinen metsänkauppakontrahti, jota hänen
lanko-miehensä, kiihkeä sosialistiagitaattori, yllyttämänsä työlakon avulla
häikäilemättä käyttää sisarensa ja lankonsa elämänonnen
tuhoamiseksi — tuntuu melkoisesti epätodelliselta ja keinotekoiselta, mutta
muuten on tekijä verrattain kiinteästi ja taidokkaasti hallinnut
näytelmänsä runsasta ainehistoa, osottaen nykyaikaisen
kansannäytelmän alalla olevansa vähintäin yhtä onnistunut kuin aikaisemmissa
historiallisissa näytelmissään. — Noponen on esiintynyt myös melko
taitavana runoelmain suomentajana (J. O. Wallinin »Kuolon enkeli»,
Runebergin virret, Viktor Rydbergin »Uusi Grottelaulu» y. m.).
Realistisena ja humoristisena savokarjalaisen kansan kuvaajana
mainittakoon lopuksi yksin tein aivan uusi kirjailija, toistaiseksi
julkisuudessa tuntemattomana säilynyt salanimi M aijuLassil a.
Hän on parin viime vuoden kuluessa aivan Katajan tapaisella
vauhdilla jo lennättänyt kynästään ilmoille kymmenkunta eri teosta,
humoristisia kertomuksia (Tulitikkuja lainaamassa, Pirttipohjalaiset,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
