Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.163
kivä talonpoika Joppi Hinkkala (»Kun talonpojasta tuli herra»), joka
herruudesta ymmärtää ja omaksuu ainoasti sen ulkonaiset
varjopuolet ja niitä havitellessaan hävittää metsänsä, talonsa ja tavaransa.
Samoin »kunnanmies», pomotilallinen Anton Jussila, joka edustaa
toisenlaatuista herrastelua ja nousukasmaisuutta, itsekästen etujen
ja turhamaisen kunnianhimon vuoksi touhuavaa kunnallisen
»edistyksen ja valistuksen» miestä ja valtiopäiville pyrkijää. Molemmat
ovat kai muuallakin kuin Hausjärvellä usein tavattavia tuttuja
nykyajan ilmiöitä, ja molempia on Kajander samoinkuin Aho »Hellmanin
herraa» pidellyt ja pyöritellyt ikäänkuin lautasella lukijan edessä.
Varsinkin Jussilan hän on kuvannut milt’ei kutittavin piirtein, esim.:
»Hän seisoo tikapuitten juuressa keppi kädessä, johon takakenoon
nojaa, pitäen toista jalkaansa tikapuitten alimmalla pykälällä.
Suussa palaa hänellä hopeisessa hammasluussa sikaari, jonka
puhuessaan ottaa käteensä, kuivasti yskähtäen ja sylästen» j. n. e. (Jussila
juhlanvalmistustouhussa). — Mitään näkyvämpää tendenssiä näissä
Kajanderin suuremmissa kertomuksissa ei ilmene; ne vaikuttavat
yleensä suorastaan itse kuvauksen laadun ja totuudellisuuden
voimalla. Enemmän selvää tarkoituksellista satiiria varsinkin isoisia
vastaan tavataan hänen pikkukertoelmissaan esim. sellaisissa kuin
Köyhän hauta, Lesken ruusu, Suuri hyväntekijä. Visaista hämäläistä
vanhoillisuutta ja kitsautta kuvaa Kajander paitsi noissa
laajemmissa teoksissaan erityisesti novellissa Pahkakuppi sangen hupaisin
ja sattuvin piirtein; hämäläiselle saamattomuudelle hän taas nauraa
kertoelmassa Mies, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Muutamissa
kertoelmissa asettaa Kajander ihmiset ja salamyhkäisen luonnon
taitavasti ja tunnelmallisesti toistensa yhteyteen; mainittakoon niistä
varsinkin oivallinen rajakarjalainen kuvaus Vala ja surullinen
Sattuma—sallima—kohtaloko?
Tyynessä ja asiallisessa realismissaan Kajanderin kertomukset
epäilemättä tuntuvat melko karuilta ja kuivahkoilta — itse
tyylikin on hieman puiseva ja järeä — mutta niillä on paitsi luotettavina
tapakuvauksina oma erikoinen arvonsa meikäläisen realismin
lajissaan kenties tyypillisimpinä näytteinä. — Kaunokirjailun ohella on
Kajander julkaissut pari taloudellisia asioita käsittelevää kirjasta,
Metsät ja yhtiöt (1901) ja Nälkämailta (1903), joihin on koonnut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
