Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.167
Hänellä on jo takanaan puolitoistakymmentä kaunokirjallista teosta,
pari kansantajuista elämäkertaa (Johan Ludvig Runebergin ja
raittiusmies Peter Wieselgrenin), lentolehtisiä, kirjoituksia ja puheita
sekä aivan epälukuinen joukko etupäässä romaanien ja kertomusten
käännöksiä varsinkin puolan, mutta osaksi useista muistakin
(venäjän, ruotsin, tanskan j. n. e.) kielistä. — Talviolla on vilkas ja
lennokas kynä, usein kyllä aivan liiaksikin maalaileva ja lavertelias, ja
helposti hän naisellisella lämmöllä innostuu kaikista kauniista
aatteista sekä pukeutuu sotisopaan kaikkea rumaa, raakaa ja alhaista
vastaan. Nainen on hänelläkin kuten Minna Canthilla useimmiten
se kuvauksen keskipiste, jota ympäröivät ne yhteiskunnalliset,
siveelliset ja sovinnaiset epäkohdat, joita hän teoksissaan jylisevänä
»huutavan äänenä» tahtoo paljastaa ja parantaa. Tietysti hänkään
ei silloin malta puhua pelkästään »puhtaan taiteen» kielellä, vaan
riehahtaa innostuksissaan usein ankaraan tendenssiin, ravistellen
rajusti nukkuvia omiatuntoja ja kolkutellen kovasti
välinpitämättömiä sydämiä. Tunteilevasta Maila Talviosta onkin vuosien vierren
kehittynyt taisteleva Maila Talvio, herättäjä ja parannuksen
saarnaaja.
Maila Talvio alotti kirjailemisensa Suomen Kuvalehdessä 1894
julaistuilla liettualaisilla matkakuvauksilla. Hänen ensimäiset
varsinaisesti kaunokirjalliset teelmänsä: hämäläisen salokylän arkista
elämää ja pintapuolista nuorisoa kuvaileva, hajanaisesti kokoonpantu
kertomus Haapaniemen keinu (1895), kirjava kuvaus- ja
tunnelma-lastukokoelma Nähtyä ja tunnettua (1896) ja säätyläispiireissä
liikkuvat naiskuvaukset Aili (1897) ja Kaksi rakkautta (1898) sisältävät
etusijassa nuoren herkkämielisen tunnelmaihmisen naisellisen
hempeää ja hersyvää tunteilemista ynnä erilaisten mielialojen
väreilevää maalailua. Ne ovat aikansa uusromanttisen, tunteen ja
haaveilun leimaaman virtauksen luonteenomaisia ilmiöitä. Kuitenkin
jo niissä näkyy myös selviä oireita tekijän myöhemmästä, väkevän
tendenssin värittämästä tuotannosta. Niinpä kirjailijatar mielellään
ja osanottoisesti viihtyy maalaisrahvaan parissa ja »Ailissa» jo
ohimennen paljastelee herrasväen ja rahvaan välistä syvää juopaa,
sellaisena kuin se esiintyy maalaisessa herrastalossa. Samoin »Ailissa»
ja kertomuksessa »Kaksi rakkautta» ilmenee jo tuo Talviolle ominai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
