Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.194
(alkujaan Mecklin; synt. Kuopiossa 13 p. kesäk. 1870, ylioppilas 1893,
pappi 1899, Oulunsalon kappalainen v:sta 1904) julkaisi jo 1891
ensimäisen vihkosen runoelmiaan (Kevättuulahduksia), jota paljoa
myöhemmin on seurannut kolme uutta kokoelmaa (Elämän polulla,
Kotikuusta kuunnellessa ja viimeksi 1910 Lauluja matkalta).
Mantereen runoissa kuten aikaisemmin Suonion, jonka runoelmiin ne
melkoisesti vivahtavat, vallitsee perin vahva isänmaallinen,
ihanteellinen ja uskonnollinen henki; ne ovat läpeensä hartaita, vakavia ja
opettavia, mutta samalla monesti, ulkonaisesta sujuvuudestaan
huolimatta, ilmaisukeinoiltaan liian latteita ja arkisia, vanhan totutun
kaavan ja sanonnan mukaisia, vailla personallisuuden omintakeista
runotehoa. Isänmaallisissa ei ole esim. Nuormaan teräksistä
yti-mekkäisyyttä ja ponnekkuutta; ne ovat monesti pikemmin vain
korusanaisia runomittaisia juhlapuheita; useat ovatkin juhla- ja
tilapäärunoja. Omien uskonnollisten runojensa ohella Mantere on
mukaillut ja suomennellut muidenkin hengellisiä lauluja ja virsiä. 1
1890-luvun loppupuolella alotti niukan, mutta kirjalliselta
arvoltaan sangen huomattavan runoilunsa Otto Manninen (synt.
1 Mantereen rinnalla on viime aikoina esiintynyt useita muitakin
uskonnollisten runojen tekijöitä. Paitsi edellämainittua Hilja Haahtea on
varsinkin kirkkoherra Niilo E. Wainio (synt. Askaisissa 1860, pappi 1884,
nykyään Nurmeksen kirkkoherra) sepittänyt kosolti hengellisiä runoja, virsiä
ja lauluja (esim. kokoelma Mestarin edessä 1900). Wainio on myös,
nähtävästi »Vänrikki Stoolin tärinäin» ja Snoilskyn »Svenska bilder’ien»
innoittamana, kokoelmassa Suomalaisia (1897) pukenut harrasmielisiksi runoiksi
joukon Suomen historiaan liittyviä aiheita (Mikael Agricolasta alkaen),
saamatta niihin kuitenkaan enemmän muodon kuin sisällyksen puolesta
esikuviensa korkeaa runollista tehoa. Aikaisempi (1895) on hänen »tunteita,
muistoja ja mietteitä» sisältävä, harras ja ihanteellismielinen, mutta
runollisesti laihanlainen ja puiseva runovihkosensa Poimulehtiä. — Wainio
on m. m. suomentanut useita unkarinkielisiä (M. Jökain) romaaneja ja
kertomuksia.
Muista uskonnollisten runojen sepittäjistä mainittakoon vielä Kaarlo
Hammar (Terhi, synt. Salossa 1872, laulunopettaja, pilalehtirunoilija), joka
on julkaissut uskonnollisen runovihkosen Kannel ja risti (1898), ja
varsinkin pastori Simo Korpela (synt. Teuvassa 1863, Virtain kappalainen), jolta
on ilmestynyt paljon uskonnollista runoutta (kokoelma 75 virttä y. m.).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
