Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.195
Kangasniemessä 13 p. elok. 1872, ylioppilas 1892, fil. kand. 1897;
toiminut kirjailijana ja jonkun aikaa Kansallisteatterin kirjallisena
apujohtajana). Kuitenkin hän vasta 1905 julkaisi ensimäisen
kokoelman Säkeitä, jota 1910 seurasi Säkeitä II. Paljoa satoisampi ja
yleisesti merkitsevämpi onkin Mannisen tuotanto ollut etevänä
runojen ja runoteosten kääntäjänä. Siinä taidossa hän on tunnustettu
mestari, jonka käsissä vaikeatkin vieraskieliset runotuotteet ovat
saaneet siloisen ja sujuvan suomenkielisen asun, lyhyesti sanoen
tulleet uudestirunoilluiksi suomenkielelle. Joukko Topeliuksen
pa-raita runoelmia, Runebergin lyyrilliset ja pienet eepilliset runoelmat,
»Vänrikki Stoolin tarinat» ja huvinäytelmä »En voi», Heinen ivallinen
matkarunoelma »Saksanmaa», Molièren hupaisa komedia »Oppineita
naisia», Ibsenin valtaava runonäytelmä »Peer Gynt», monia vähempiä
suomennoksia mainitsematta, on siten mallikelpoisesti saatettu
suomenkielisen kirjallisuuden omiksi. Tosin voidaan Mannisen
runokäännöksien suhteen muistuttaa, että niissä samoinkuin hänen omissa
runoissaan ilmenee paikkapaikoin eräänlainen kielellinen ja
muodollinen konstikkaisuus, joka ei aina salli ajatuksen täysin selkeästi astua
näkyviin, mutta yleensä on myönnettävä, että hänen
runosuomennoksensa (esim. »Oppineita naisia» ja »Peer Gynt») ovat nykyaikaisen
suomenkielisen käännöstaidon korkeimpia saavutuksia. Samoin on
Manninen sujuvasti suomentanut useita kookkaita suorasanaisiakin
teoksia, joista etusijassa mainittakoon lavea »Yleinen kirjallisuuden
historia», missä kääntäjän notkea savolainen sanaseppyys on
kieltämme tällä alalla melkoisesti rikastuttanut. Paraillaan lienee
hänellä tekeillä Homeroksen mainion »Ilias»-eepoksen suomennos, jota
varten hän valtion apurahalla teki opintomatkan Kreikkaan.
Mannisen oma ohuehko runous on läpeensä subjektiivista, omia
uriaan kulkevaa mieliala- ja mietelyriikkaa, runoilijan yksilöllisessä
tunneahjossa ulkonaisesti ohennettua mutta sisäisesti tihennettyä.
Sen yleissävy on tumma, viileä, alakuloinen ja alistuneinen ja
muistuttaa Kantelettaren »suruista soittoa»; siinä »täytymyksen tähti
tyyni yöhön käyvän tietä ohjaa», kuten runoilija lausuu kauniissa
runossa Paljon. Sisällys on yksinäisen, itseensä sulkeutuneen
runoilija-erakon hiljaista, hienosyistä ja järkeilevää, mutta samalla usein
sangen syvälle käypää ja välähdyksellisesti valaisevaa oman itsensä,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
