Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.209
äskeinen laveahko romaani Viimeiset luostariasukkaat (1912), jossa
parin rakkaustarinan puitteissa kuvaillaan oloja ja henkilöitä
Naantalin rappeutuvassa luostarissa 1500-luvun keskivaiheilla, on
sisällykseltään ja suoritukseltaan sangen mielenkiintoinen teos, läpeensä
selkeä, asiallinen ja nähtävästi tarkkoihin tutkimuksiin perustuva
ihmis- ja ajankuvaus, josta ei puutu raikasta huumoriakaan. Näillä
tuotteillaan on Wilkuna jo ennättänyt kohota historiallisia aiheita
käsittelevien kaunokirj aili jäimme eturiviin, Santeri Ivalon rinnalle.
— Omien kertomustensa ohella on Wilkuna kuuluisan Isonvihan
aikuisen sissisoturin Tapani Löfvingin ruotsinkielisen päiväkirjan
mukaan suomeksi kertonut Tapani Löfvingin seikkailut.
Historiallista seikkailu- ja pilaromaania edustaa erityisesti
Jalmari Finne (synt. 11 p. elok. 1874 Kangasalla, ylioppilas 1894,
teatterimies ja kirjailija), perin tuottelias monitaituri, joka yhtä
suurella helppoudella ja näppäryydellä, mutta myös yhtä suurella
hutiloivalla pintapuolisuudella on viime vuosina pudistanut
kynästään mitä erialaisimpia kaunokirjallisia teelmiä, sekä proosaa että
runoa. Finne ei liioin jouda enemmän tyylissä kuin sisällyksessä
pitämään lukua todellisuuden ja taiteellisuuden vaatimuksista;
hänelle on pääasia, että juttu luistaa eteenpäin huvittavasti ja vinhasti,
vaikkapa siinä täytyisikin tehdä jos millaisia vallattomia irvikuvia,
liioitteluja, mahdottomuuksia ja kuperkeikkoja. Suomen historiasta
hän on ottanut aiheita ei ainoasti humoristisiin
seikkailuromaanei-hin Ylioppilaita, Sysmäläinen ja Lapsikuningas ja hänen soturinsa
(1909—12), jotka liikkuvat 1600-luvulla ja kaikkine
kommelluksineen-kin ovat hupaisia lukea, vaan myös muutamiin näyteltyihin mutta
painamattomiin sekä huvi- että murhenäytelmäkokeihin (Kaarina
Maununtytär, Juhani herttuan hovissa, »Elinan surmaa» mukaileva
Harvialan tarina). Finnen muu kepeä kirjallinen tuotanto sisältää
kovasti liioiteltuja ja irvikuvaisia pilakertomuksia (Kiveä tapaileva
kyläkuvaus Hämäläisiä, Vanhapoika lasten parissa y. m.), ilveileviä
ja satiirisia huvinäytelmiä (Molièren »Oppineita naisia» tapaileva
helsinkiläiskuvaus Kun ollaan neroja, Eduskuntalaisten koulu,
Palkankorotus), satiireja (Me!), satunäytelmiä (Taikalekkeri),
lastenkirjallisuutta (Satukontli, Satujen maailma, Sankariajan lapsia y. m.) ja
12. 952 — 14
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
