Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
ovat tuoneet ainoatakaan uutta kanuunaa
linnoitukseen, sitten kun me olimme täällä. Tuleppas
katsomaan."
He menivät Fort Keelingin äyräälle ja istuivat
erääseen nurkkaan tuulen suojaan pienen kanuunan
tervatun suun alle.
„Jospa nyt Amomma olisi vielä täällä!" sanoi
Maisie.
Kauvan aikaa olivat molemmat vaiti. Sitten
Dick otti Maisie’a kädestä ja lausui hänen nimensä.
Maisie pudisti päätään ja katsoi merelle.
»Maisie kulta, etkö tunne mitään?"
»En!" hampaittensa välissä. »Minä — minä
sanoisin, jos tuntisin, mutta minä en voi. Voi, Dick,
ole järkevä."
»Eikö se asia koskaan muutu?
»Ei, aivan varmaan, ei."
»Miksi ei?"
Maisie istui poski käden nojassa ja katsoi merta
sekä puhui hermostuneesti.
»Minä tiedän vallan hyvin, mitä sinä tahdot,
mutta minä en voi antaa sitä sinulle, Dick. Se ei
ole minun syyni, ei ole. Jos minä tuntisin, että
voisin välittää kestään — mutta minä en voi. Minä
en ymmärrä sitä tunnetta ollenkaan."
»Onko se totta, armas?"
»Sinä olet ollut hyvin hyvä minulle, Dickie, ja
minä en voi maksaa sitä millään muulla tavalla
sinulle kuin puhumalla täyttä totta. Minä en uskalla
lausua valhetta. Minä, halveksin itseäni kyllin paljon
muutenkin"
»Minkä ihmeen tähden?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
