Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
138 RUDYABD KIPLING
»Onhan sinulla kyllin rahaa nyt," sanoi hän
tyynnyttäen.
»Minä en koskaan saa kyllin rahaa," alkoi Dick
epäpyhällä kiihkolla. Sitten hän jatkoi nauraen:
»Minulla on aina kolme penceä liian vähän."
»Miksi juuri kolme penceä?"
»Minä kannoin kerran erään miehen laukun
Liverpool Street asemalta Blackfriars Bridge’lle. Se
oli kuuden pencen juttu, —- elä naura, se on totta —
ja minä tarvitsin silloin rahaa niin surkeasti. Hän
antoi minulle ainoastaan kolme penceä, ja senkin
hän häpeämättä maksoi kuparissa. Vaikka minä
ansaitsisin kuinka paljon rahaa, en koskaan voi
saada tuota onnetonta kolmea penceä pois laskuistani."
Tuo puhe ei ollenkaan soveltunut miehelle, joka
juuri oli saarnannut työn pyhyydestä. Se kiusasi
Maisie^, joka mieluummin tahtoi oman palkkansa
kiitoksissa, — mikä kaiketi oli oikein, koska ihmiset
ylipäänsä kiitosta haluavat. Hän haki esille pienen
kukkaronsa ottaen siitä totisena kolmen pencen
kappaleen.
»Tässä on" sanoi hän. »Minä maksan sen
sinulle, Dickie. Elä nyt enää valittele sitä, ei maksa
vaivaa. Onko se velka nyt maksettu?"
»On," sanoi tuo ammattitaitavuuden hyvin
inhimillinen apostoli ottaen rahan. »Se on maksettu
tuhatkertaisesi, ja me kuittaamme tuon laskun. Se
tulee riippumaan minun kellonvitjoissani; ja sinä
olet enkeli, Maisie."
»Minä olen aivan jäykistynyt ja palelee hiukan.
Voi, taivas! Vaippa on aivan valkoinen ja samoin
sinun viiksesi! Minä en aavistanut että nyt on niin
kylmä."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
