Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
valon kadotessa
179
»En ikinä ole kuullut sen nimisestä olennosta
ennen."
»Mitä hyötyä on ystävästä, jos hänellekin
täytyy kaikki aikeensa sanoilla ilmoittaa? Sinun pitäisi
arvata, mitä minä ajattelen. Olethan kuullut minun
itsekseni murahtelevan viime aikoina?"
»Olen. Mutta murahteleminen saattaa sinun
kielelläsi merkitä milloin huonoa tupakkaa, milloin
pahoja kauppiaita, milloin mitäkin. Enkä luule
olleeni kovin suuressa määrässä sinun uskottunasi
viime aikoina."
»Se oli ylevätä ja henkevätä murahtelemista.
Sinun olisi pitänyt ymmärtää, että se tarkoitti
Melankoliaa."
Dick kulki Torpenhow’n kanssa lattialla ääneti.
Sitten hän työnsi Torpenhow’n kylkeen sanoen:
„Etkö sinä nyt ymmärrä? Bessien mateleva
mitättömyys ja kauhu hänen katseissaan lisättynä
muutamiin suruseikkoihin, jotka viime aikoina ovat
joutuneet kokemuspiiriini. Hiukan keltaista ja
mustaa — kaksi vivahdusta molempia. Mutta en minä voi
selittää mitään tyhjällä vatsalla."
„Se kuuluu vallan tarpeeksi hurjalta jo.
Eiköhän olisi paras, että pysyisit sotureissasi, Dick, etkä
rupeisi hulluttelemaan päistä ja silmistä ja
kokemuksista."
„Niinkö arvelet?" Dick rupesi tanssimaan
kanta-päillään, laulaen:
»Ne on ylpeämmät kuin kalkkunakukot,
Kun kolikat taskussa kolisee
Ja nauru se herkästi helisee
Ja kaskut ne huulilta herahteleel
Mutta voil kun kolikat loppuvat!*
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
