Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet - Aleksanteri I ja hänen Suomen-politiikkansa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
37
dän kohtalonsa, kuten seuraavassa tulemme näkemään,
tuotti maallemme monta huolta ja suuria uhrauksiakin.
Viinanpoltto läänissä oli venäläiseen tapaan järjestynyt
suurtilanomistajain oikeudeksi. Jos muussa Suomessa
vallinnut viinalaki, joka salli ainoastaan kotitarvepolttoa
yksinkertaisilla polttovehkeillä, Viipurin läänissä olisi pantu
voimaan, olisi tilanomistajain täytynyt hävittää polttimonsa
ja luopua hyvästä tulolähteestä. Vasta v. 1859 viinanpoltto
läänissä saatiin järjestetyksi samalle kannalle kuin muussa
Suomessa.
Vaikka Vanhaan Suomeen täten toistaiseksi vielä jäikin
venäläisajan epäkohtia, oli tämä paljon kärsinyt maakunta
kuitenkin liitetty yhteiseen isänmaahan, mikä herätti toivoa,
että paremman ajan uudelleen tultua viimeisetkin vieraan
vallan jäljet saatettiin luoda umpeen.
Kun ajattelemme, että Vanhan Suomen yhdistäminen
muuhun Suomeen merkitsi maamme alueen lisääntymistä
noin kahdeksannella ja sen väkiluvun lisääntymistä noin
neljännellä osalla, saatamme käsittää sen mielihyvän, minkä
sanottu toimenpide herätti maassamme.
Aleksanteri I ja hänen Suomen-politiikkansa.
Merkittävä piirre Aleksanteri I:n Suomen-politiikassa
ensimmäisinä valloituksen jälkeisinä vuosina oli hänen
harvinainen suopeutensa maatamme kohtaan. Kautta aikojen
ovat valloittajat rientäneet sulattamaan valloittamansa maat
omaan valtapiiriinsä, sen pääkansallisuuteen, sen tapoihin,
käsityksiin ja laitoksiin. Erittäinkin venäläiset vallanpitäjät
ovat tällaisesta menettelystä olleet tunnettuja. Suomen
joutuessa Venäjän yhteyteen tästä historiassa niin
tavallisesta ilmiöstä ei näe jälkeäkään.
Oliko se Aleksanteri I:n jalomielisyyttä, jolle
valtiollisessa elämässä niin tavallinen ja järkevänä pidetty kylmä
tosiasiain politiikka kokonaan oli vierasta?
Niin kummalta kuin kuuluukin, oli itsevaltiaaksi aiotun
keisari Aleksanterin kasvattajana ollut innokas
tasavaltalainen ja kansanvaltaisuuden sekä perustuslaillisten muotojen
harrastaja sveitsiläinen L a h a r p e. Tämä tahtoi istuttaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
