Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
36
Näissä sanoissa kuultaa se ajatus, mikä keisarilla
Viipurin lääniin nähden oli: se oli yhdistettävä muuhun Suomeen.
Kun v:n 1808 sodan aikana venäläisten valtaamalla alueella
järjestettiin siviilihallinto, oli se yhteinen Viipurin läänille
ja muulle Suomelle, mikä viittasi siihen, että nämä maamme
osat käsitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Alku Vanhan
Suomen liittämiseksi muuhun Suomeen oli tehty. Pian
seurasi hallitsijan nimenomainen päätös yhdistämisen
täydellisestä ja pysyvästä toimeenpanemisesta. Hanketta stfosi
keisari itse ja hänen neuvonantajansa Speranski. Mutta oli
kaksi suomalaistakin, jotka tehokkaasti vaikuttivat sen
toteuttamiseen. Toinen oli Kustaa Mauri
Armfelt, toinen David Alopaeus, joka oli niitä
harvoja Viipurin läänin suomalaisia asukkaita, jotka tämän
läänin ollessa Venäjään liitettynä kohosivat korkealle
virka-asteissa.
Yhdistäminen päätettiin panna toimeen julistuksella
jouluk. 23 p. 1811. Seuraavan vuoden alusta valtion tulot
Viipurin läänistä, jotka siihen asti olivat menneet Venäjän
Valtion rahastoon, oli suoritettava Suomen valtiolle.
Kirkollis-hallinto oli alistettava Porvoon tuomiokapitulin ja oikeusasiat
Turun hovioikeuden alaisiksi. Vanhan Suomen asukkaat salvat
samat valtiolliset oikeudet kuin muun Suomen asukkailla
oli. Erityinen toimikunta, n. s. järjestyskomitea, asetettiin
tutkimaan läänin tilaa sekä tekemään ehdotuksia
yhdistämisen käytännöllisestä toimeenpanosta. Kauppa ja muu
taloudellinen elämä alistettiin samojen säännösten alaisiksi
kuin muussa Suomessa, hallinto muutettiin suomalaiseksi,
minkä johdosta virkamiesten lukumäärä väheni enemmän
kuin puolella ja venäjänkielen asemesta ruotsi tuli
virkakieleksi. Mutta koulut jäivät entiselle kannalle; saksa pysyi
niissä opetuskielenä vielä kolme vuosikymmentä.
Kahta asiaa oli vaikeata saada muun Suomen olojen
mukaisiksi. Toinen oli lahjoitusmaa-, toinen
viinanpoltto-kysymys. Talonpoikain aseman järjestäminen samanlaiseksi
kuin muussa Suomessa olisi niin kipeästi koskenut
lahjoitusmaan haltijain etuihin, ettei sitä äkkiä voitu panna
toimeen. Mutta asian lykkääntyminen vaikutti sen, että
sovelias aika sen järjestämiseksi ennätti mennä ohi. Karjalan
talonpojat jäivät edelleenkin kärsimään vierasta iestä. Hei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
