Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
166
kehityksellä oli heikotkin puolensa. Usein sattuvat
katovuodet ja alituinen katovuoden uhka tekivät maatalouden
epävarmaksi ja saattoivat hinnat lakkaamatta vaihtelemaan.
Suomen viljantuotanto oli aivan suojaton Venäjän
viljan-tuontia vastaan, jonka apua hätäaikoina kyllä tarvittiin,
mutta joka parempina aikoina ja kulkuneuvojen edistyessä
haittasi kotimaisen maanviljelyksen kannattavaisuutta.
Pahempi oli, etteivät itse maanviljelystavat edistyneet uusia
oloja vastaavassa määrin. Talonpoika oli joutunut uusien
olojen alaiseksi kykenemättä käyttämään niitä hyväkseen.
Hän viljeli peltoansa esi-isien tapaan ja kasvatti
yksinomaan viljaa, etupäässä ruista. Hänen toimeentulonsa
riippui kokonaan viljansadosta; ylen hyvä vuosi polki viljan
hintoja ja huono vuosi toi nälkää ja puutetta hänelle ja koko
kansalle.
Sen, että talonpoika niin kiinteästi piti kiinni
viljanviljelystä, mainitaan paljon johtuneen
kotitarveviinan-poltosta. Sen laskettiin kuluttaneen noin viidennen osan
maan viljasadosta. Se nosti viljan hintoja ja piti yllä
käsitystä, että ainoastaan viljanviljely kannattaa. Vanha,
aikoinaan sivistyneistönkin omaksuma usko oli, että vilja,
vaikkapa siitä viina erotettiinkin pois, ei menettänyt mitään
ravintoarvostaan karjanruoaksi käytettynä ja että
viinanpolton jäte, rankki, erittäin hyvin soveltui nautakarjan
ravinnoksi. Heinänviljely sen vuoksi laimin lyötiin.
Maatalous rakentui siten liian yksipuolisesti viljan
kasvattamiseen. Kun halla vei sadon, jouduttiin vaikeuksiin.
Nälkävuosina 1866—68 tuli romahdus. Yhdellä iskulla
selveni, ettei silloinen maatalous voinut turvata maamme
suuresti kasvanutta väestöä.
Yleismaailmallinen kehityskin alkoi vaikuttaa
maataloutemme asemaan. 1870-luvulla rupesi Amerikan
suunnattomilta uudismailta suuntautumaan maanosaamme viljavirta,
joka polki entiset viljanhinnat ja sai aikaan pysyvän
maatalouspulan kaikkialla Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.
Se jatkui kauan ja pakotti maatalouden suuntautumaan
uusille urille.
Hallitus ja yksityiset maatalouden harrastajat eivät
olleet suinkaan aikaisemminkaan unohtaneet heinänviljelyn
ja karjanhoidon merkitystä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
