Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
179
pakon poistaminen, siviiliavioliitto, siveellisyyskysymys,
monet kirjallisuus- ja taidekysymykset, yhteiskasvatus,
kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, uskonnonvapaus — nämä
ja monet muut uudet sotahuudot kaikuivat ilmassa ja
saattoivat »uudelleen arvioimaan kaikki arvot». Tämä
kaikki merkitsi sitä, että kansamme henkinen näköala oli
avartunut, mikä oli johtunut läheisestä tutustumisesta
ulkomaiseen, erittäinkin skandinaaviseen kirjallisuuteen. Uusi
ajatustapa keveämpine elämäntuntoineen alkaa saada
jalansijaa. Tätä kaiken uudelleen arvioimista edisti osaltaan uusi,
n. s. luonnontieteellinen maailmankatsomus, joka oli saanut
tehokasta lisätukea englantilaisen luonnontutkijan Darwinin
opeista ja joka 1870-luvun lopulla voittokulussaan oli
ehtinyt meidänkin maahamme törmäten kiivaasti yhteen
vanhemman kristillis-ihanteellis-kansallisen elämänkäsityksen kanssa.
Suomalaisuustaistelu oli ollut suurta ja jaloa. Se vaati
uhraamaan isänmaalle. Mutta yleisön henkisten tarpeiden
kasvaessa ja sen tiedonhalun lisääntyessä se alkoi tuntua
yksipuoliselta. Lopulta se tuli monille muotiasiaksi ilman
todella syvää ja vakavaa sisällystä. Ylioppilaspiireissä,
Kivekkään johtamien »nuorten» keskuudessa siihen näyttää
ilmenneen melkoinen annos kielteistäkin. Juhani Aho, joka itse
kuului näihin »nuoriin», langettaa siitä kovan tuomion
tehdessään »Muistatko?»-kirjassaan tiliä ylioppilasajastaan. »Kaikki
oli suunnattu ulkokohtaiseen», hän lausuu. »Elettiin
isänmaallisuuden, suomalaisuuden humussa, puoluekiihkossa, joka
repäisi ja innostutti — mutta se oli taistelua, kansalaissotaa,
veljesvihaa, sotatilaa — se oli kuin leirielämää, jossa ei ole
aikaa sisäisen elämän arvoille. Juhlapuhe-innostusta,
kvartetti-laulutunnelmaa, joukkohuumausta, ei mitään yksilöllistä
ylentymistä. En saanut it&eäni varten kiinni mistään
erikoisesta, se oli kaikki ylimalkaista ulkonaista touhua. Ja kaikkein
korkealentoisimmatkin juhlat päättyivät juominkeihin.»
Tämä koskee lähinnä ylioppilaspiirejä, mutta se soveltuu
sikäli muuhunkin valveutuneeseen vleisöön, että sekin kai-
ti i
pasi jotakin uutta sisäisen elämänsä tarpeille. Tätä se luuli
löytäneensä 1880-luvun uusista aatteista.
Rajoitumme ainoastaan muutamiin lyhyihin viittauksiin
1880-luvulia kukoistusaikansa aloittaneeseen suomenkieliseen
kaunokirjallisuuteen ja taiteeseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
