Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika - Suomenkielinen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
180
Suomenkielinen kaunokirjallisuus.
Sisällykseltään ja hengeltään 1800-luvun
kaunokirjallisuus eroaa Runebergin, Topeliuksen, Oksasen’ ja
Suonionkin runoudesta.
Tämän-aikainen suomenkielinen
kaunokirjallisuus oli hengeltään
realistista, s. o. se pyrkii
kuvaamaan todellisuutta semmoisena
kuin se on, ilman mitään
ihannoimista ja kaunomaalausta sekä
lisäksi tahtoo paljastaa ihmisten
heikkouksia ja yhteiskunnallisia
epäkohtia. Se oli heijastusta
muualla Euroopassa tähän
aikaan vallalla olevasta
suunnasta.
Pietari Päivärinta
ei vielä kuulu realisteihin
muutoin kuin että hänkin kuvasi
todellisuutta, kotiseutunsa kansanelämää, semmoisena kuin
hän sen oli oppinut tuntemaan ja näkemään. »Jos minun
pitäisi välttämättömästi olla varsinainen kirjailija, niin
kirjoittaisin silloin unhotettujen, ylenkatsottujen historiaa, sillä
kyllähän maailma aina isoisista huolen pitää», hän itse sanoo
erään kertomuksensa alussa ja
lisää: »Mitäpä korkeat herrat
tietävätkään, mitä mataloissa
majoissa saadaan kokea ja kärsiä.»
Näillä sanoilla hän on ilmaissut
sen, mihin hän kertomuksillaan
pyrki: matalien majojen elämän
kuvaamiseen tosiolojen
mukaisesti.
Päivärinta (synt. 1827, kuoli.
1913) on luonteenomaisimpia
niistä kansallisen nousuajan
miehistä, jotka köyhistä oloista
lähteneinä ja koulusivistyksestä
osattomiksi jääneinä tarmok
Minna Canth.
Pietari Päivärinta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
