Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
189
sonsa, Tanskan kuninkaan lylär, entinen Dagmar-prinsessa,
sittemmin venäläisellä nimellä keisarinna Maria, puhui ruotsia
ja saattoi senvuoksi tulkitta keskustella ruotsia taitavien
suomalaisten kanssa. Ylioppilaslaulajat kävivät usein
keisarillisessa hovissa laulamassa keisarin ja keisarinnan
syntymä-ja nimipäivillä. Aina heitä kohdeltiin siellä mitä
herttaisim-min. Milloin hyvänsä keisari liikkui maassamme, ei katsottu
tarvittavan sitä tuskallisen, tarkkaa vartiointia, mikä
Venäjällä oli tapana. Venäläistenkin mainitaan sitä ihmetelleen.
Siihen aikaan Suomesta ei olisi hakemallakaan löytänyt
valtiollista väkivallantekijää eikä murhaajaa. Kun
luottamuksellinen suhde rikkoontui seuraavan keisarin ja
kansamme välillä, ilmestyi niitä runsaasti.
Postijulistuksen jälkeen lakkasivat suomalaisten
laulajien Pietarin-matkat. Kun keisarilliselta taholta
kysyttiin, tulevatko laulajat kunniatervehdykselle, vastattiin
surunvoittoisesti: »Suomessa ei lauleta enää.» Keisarinnan
mainitaan siitä syvästi pahastuneen, mutta myöhemmin
hänelle kyllä selvisi, että suomalaisilla oli syytä suruunsa.
V:n 1891 valtiopäivien avajaispuheissa säätyjen
puhemiehet toivat ilmi sen huolestumisen, minkä toimet
itsenäisyyttämme vastaan maassa olivat synnyttäneet.
Selvimmin esiintyi se talonpoikaissäädyn puhemiehen puheessa.
»Suomen talonpoikaissääty», lausuttiin siinä, »ei luulisi tällä
hetkellä täyttävänsä velvollisuuttaan, ellei se alamaisesti
ilmoittaisi, että se hiljainen levollisuus, joka vielä äsken
vallitsi mielissä, on viimeisinä aikoina yksin matalimmissakin
majoissa vaihtunut huoleen ja suruun».
Kun nämä puheet esiteltiin keisarille, mainitaan hänen
tehneen talonpoikaissäädyn puhemiehen puheeseen seuraavan
reunamerkinnän: »Haluan tietää, mikä herättää heissä huolta
ja surua, kun mitään ei ole toisenlaiseksi tehty, eikä mitään
lakia muutettu.» Tämän johdosta talonpoikaissäädyn
puhemies antoi selityksensä, jossa huomautettiin postijulistuksen
perustuslainvastaisista määräyksistä ja viitattiin
kirkonarkistoissa »kunnioituksella ja kiitollisuudella säilytettyyn»
julistuskirjaan v:lta 1816, missä Aleksanteri I nimenomaan
oli vakuuttanut tehneensä senaatin riippumattomaksi
kaikesta muusta paitsi lakien vallasta ja siitä, mitä hallitsija
niiden nojalla itse käytti. Suomen kansa ei sentähden voinut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
