Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 24. Korakelin merimatka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
184
24 Luku.
Korakelin merimatka.
Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvan
Aarresaaren lounaisen kärjen kohdalla. Aurinko oi
ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä Tähystäjän le
veä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina kallion
möhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.
Käärmeniemi ja Perämasto-kukkula olivat sivullani
kukkula kaljuna ja synkkänä, niemi jyrkkärantaisena
neljä-, viisikymmentä jalkaa korkeana ja suurien, irto
naisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan nei
jännesmailin päässä rannasta ja ensimäinen ajatuksen
oli meloa maihin.
Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua
Kallionlohkareitten välissä hyökylaineet kuohuisina jy
misivät; joka sekunti kuului voimakas kohahdus, kur
mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen
viskautui alas; ja minä näin itseni, jos lähemmäksi us
kalsin, louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautu
neena taikka turhaan ponnistavan voimiani koettaessan
kiivetä ylös pystysuoria kallioseinämiä.
Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria
limaisia hirviöitä, jotka joko parvissa ryömivät kallioi
den tasaisella laella taikka kovalla loiskinalla pudottau
tuivat mereen — uskomattoman suuria, notkeita eta
noita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusi
kymmentä, joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna ker
tasivat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
