Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
III. Reunionituuma varttuu ja vakaantuu.
Vielä ei venäläisellä sotajoukolla ollut koko
Etelä-Suomi-kaan hallussaan, kun sen ylipäällikkö kreivi Buxhövdeu
maaliskuussa v. 1808 keisarin suostumuksella lakkautti
tullivalvonnan Kymijoen varrella ja laski kaupan Suomen
kuverne-mentin ja Suurruhtinaskunnan välillä vapaaksi. Tätä
tullivalvontaa ei sen jälkeen enää ole uudistettu, ja siilien siis ne
esteet raukesivat, jotka Uudenkaupungin ja Turun
rauhanteoista asti olivat „vanhan" ja «uuden Suomen" kauppaa ja
yhdysliikettä rajoittaneet.’)
Toistaiseksi, niin kauan kuin sotaa kesti, vapaaehtoinen
yhdysliike tietysti sittenkin supistui mitättömiin. Sen sijaan
moni ruotsalaisen Suomen asukas noina aikoina joko
sotavankina tahi muulla tavoin pakotettuna joutui omin silmin
ainakin vilahdukselta näkemään Itä-Suomen oloja. Miltä ne
heistä näyttivät ja mitä tunteita ne herättivät, siitä on
kapteeni Herman Wärnhjelm, joka Viaporin antaumuksessa oli
joutunut sotavangiksi ja sittemmin kesällä v. 1808 kuljetettiin
Sisä-Venäjälle, antanut seuraavan kuvauksen: „Jo
Ahvenkoskelta alkaa kania kivikkomaata, joka käy sitä autiommaksi,
jota edemmäksi joudutaan venäläisellä alueella. Maanviljelys
näyttää laiminlyödyltä ja niityt vieläkin huonommilta; aina
’) Tullikctju, joka v. 1811 asetettiin Viipurista Käkisalmeen ja siis
jakoi vanhan Suomen kahtia, tulee tuonnempana puheeksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
