Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
155
seutua, missä maa ja vaarojen laetkin ovat vihreitä ja
rehevät metsät verhoovat ja reunustavat niitä.
Mierasjärven eteläpäästä, jossa viimeiset männyt ovat
ja josta alkaa miltei autio, graniitin ja gneissin peittämä
Petsikkotunturi, on peninkulma Petsikkojaurille. Tämän
järven seuduilla, jossa ennen pidettiin mäntyrajan olevan
(Pet-sekkajauri-mäntyjärvi), ei nyt näe yhtään mäntyä, eikä järveä
lähellä muutakaan puuta, vaan ovat lähimmät etelämpänä
olevat männyt 2 pk. päässä. Tämän järven yli kulkee Utsjoen
ja Inarin välinen raja.
Tenojoen varrella on mäntymetsiä ainoastaan Bissejakan
eteläpuolella, ja sielläkin kapeina kaistaleina pitkin jokivartta.
Parempia metsiä näyttää olevan Norjan puolella, koska se
useammin viettää pohjoiseen kuin Suomen puoli. Kaikkialla
huomaakin näin kaukana pohjoisessa etelärinteen olevan
autiomman, ellei se ole jonkun pohjoispuolellaan olevan
tunturin suojassa, jonka turvissa kasvisto on päässyt reheväin
mäksi. Ennemmin väitetään mäntymetsien ulottuneen aina
Wuodaguoikalle (Outakoskelle) asti, joka niistä lienee saanut
niinensä, (W=petäjikkökoski), inutta nykyään näkee siliävään
pieniä mäntyjä. Nämä männyt yksinäisinä etenevät Tenojokea
alaspäin aina lähelle siihen laskevan Utsjoen suuta.
Monelta seudulta, jossa ennen on ollut puita tai metsiä,
ovatkin ne joko kadonneet kokonaan tai vähenneet mitättö
miin. Tämä ei koske ainoastaan pohjoisrajaa, vaan myöskin
korkeusrajaa tuntureilla. Niinpä kohtaa Paksu-Ednamin ja
Mierasjärven välisellä männyttömällä tunturiseljällä monta
peninkulmaa molemminpuoliselta mäntyrajalta petäjiikantoja
notkoissa, jotka ovat monen kukkulan eroittamia mainituista
paikoista. Petsikkojaurin kaljun autioilta rannoilta löytää
matkaaja kyllä puunjuuria, joista tehdyllä valkealla voi
kutsua luokseen järven seljällä kalastelevan lappalaisen. Utsjoen
seuduilla ja ylempänäkin tapaa järeitten puitten kantoja, ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
