- Project Runeberg -  Matkani Ulkomaille /
18

(1878) Author: Nikodemus Hauvonen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

18

halki Saksan komean pääkaupungin. Vaunujen edessä
oli kaksi ruunaa, hirmuisen suurta kuin papurouttoa.
mutta niin laihaa ja rumaa kuin nuo seitsemän
kuuluisaa lehmää Pharaon unessa. Käyntöjalkaa vaan
tehtiin matkaa ja minua oikein hävetti ajaa uljaissa
vaunuissa tuommoisilla loukuilla. Jolleivät
Pappen-heimin ratsut kolmekymmenvuotisessa sodassa tuon
parempia olleet, ei ihme että meidän pienet mutta
sitkeät ja virkut varsat heidät voittivat. Eteenpäin,
eteenpäin kuljettiin kuitenkin, eikä päivä vielä puolilla
ollut, kun saavuin Anhaltin rautatienstationiin
etelän-puolella Berliniä.

Täällä sain vielä odottaa muutaman tunnin,
ennenkuin matkalle lähdettiin, ja sillä aikaa jouduin
tuttavalliseen keskusteluun erään hautakivenhakkaajan kanssa
Saksenista. Hän oli ollut asioillansa Berlinissä ja
odotteli nyt samassa odotussalin sopessa minun kanssani
junain lähtöä. Hän sanoi ymmärtävänsä minun
saksaani varsin hyvin, mutta vaikeampi oli minun
ymmärtää häntä erittäinkin r puustavin tähden, joka
tuon äijän suussa rätisi vielä hyvän aikaa hänen
lakattuansa puhumastakin. Kun siinä nyt toinen
toisemme kanssa pakisimme, loin minä sattumalta silmäni
ylös odotussalin oven päälliseen kamanaan ja näin
hirmukseni siellä seisovan suurilla puustaveilla
kirjotet-tuna: Vor Taschendieben wird geicarnt
(taskuvarkailta varoitetaan). Heti kourasin taskuihini,
vissey-tyäkseni olivatko rahani vielä tallella; eikä pelkoni
aivan turha ollutkaan, sillä tuossa edessämme toisen
pöydän ääressä istui sen päivänen luikari, hattu kai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:31:26 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hnmatkani/0020.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free