Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kesä 1926 8 s
näyttää vain kohoavan taivaaseen asti. On kuin unissa, etten
pääse ensinkään eteenpäin. Jalkani tuntuvat lyijynraskailta,
koko ruumiini on jääkylmä. Kaikki kauhunkuvat liikkuvat
mielessäni, mutta niiden läpi on minulla vain yksi ajatus : »Isän luo !»
Juoksen, juoksen, matka tuntuu loputtoman pitkältä.
Tanelin henki riippuu jaloistani. Syöksyn isolle verannalle, avaan
oven — ei ketään. Salin ovella koetan huutaa »tänne !», mutta
saan kuuluviin vain käheän kuiskauksen. Kiidän huoneiden
halki pikkuverannalle. Heittäydyn istumaan lähimmälle
tuolille ja huudan huohottaen ja katkonaisesti: »Isä, Tanelin vene
kaatui selällä — voi joutukaa !» Silmänräpäyksessä koko perhe
oli jalkeilla. Isä hyppäsi kuin pontimilla ylös. Salin läpi
juostessaan hän heitti takkinsa, se putosi äidin syliin. Pikkueteisessä on
airot. Isä sieppasi yhden parin kainaloonsa,Outi toisen — niinä
juoksusta hengästyneenä melan. Juoksemme! Rantatöyräältä
näemme Lean valkeassa puvussaan. Hän viittoo meille ja
huutaa : »Joutukaa!» Hetki vain — olemme rannalla — vene
vesillä. Isä kokassa, minä keskellä, Outi perässä. Veneen
kääntyessä näin vielä vain vilahduksen äidin liidunvalkeista
kasvoista.
Airot veteen, soudamme! Isä soutaa eri hyvin, ja hän sanoo
aina, että minunkin vartaloni on synnynnäinen soutajavartalo.
Ja kyllä minä omasta mielestänikin soudan hyvin. Nyt ainakin
vene lensi! Outi meloi mukana, ja isä ja minä vedimme
kaikkemme, laineet hyrskyivät ympärillämme, ja vene keikkui.
Oli hirmuinen vastatuuli. Tukkani liehui ympärilläni —
hiukset tunkeutuivat joka paikkaan. Samassa Outi huudahti. Sinne
tulee Peitsalosta toinen vene. Ne ennättää ennen meitä!
Nyt ne saavat hänet ylös — hän on turvassa.
Peitsalon vene tuli meitä vastaan. Kaksi miestä souti sitä.
Outi käänsi veneemme sivutuuleen, laineet heittivät vettä
sisään, vene vaappui niin, että luulimme senkin kaatuvan. Se
kesti kuitenkin, ja hetken kuluttua Taneli oli toisesta veneestä
hypännyt kokkaan isän selän taa. Soudimme kotiin, missä äiti ja
Lea odottivat rannalla. Taneli kertoi, että hän oli jo pitkän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
