Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 116 —
kalpeammaksi, muuttui pian entiselleen ja
sanoi tyynesti:
»Ehkä annoin sinun aavistaa enemmän
kuin olisin tahtonut, Anna, mutta elä anna
sen painaa mieltäsi. Minä olen terve nyt,
aivan terve. Tieteeni antaa minulle kaiken
sen tyydytyksen, jota elämältä pyydän. —
Jos sen lisäksi vielä satun saamaan
mukavan, rauhallisen kodin ja kiltin pikku
emännän, olen täysin tyytyväinen kohtalooni.
Minulla ei todellakaan ole mitään syytä
käydä silmät ummessa ja uskotella itselleni
että maailma on toisenlainen kuin se on."
Mutta Anna oli saanut kuulla jo aivan
liian paljon, aivan liian paljon. Oli kuin
maa hänen aliansa oli vajonnut. Kaikki se
perustus, jolle hän oli rakentanut, horjui
sinne tänne. Hän oli todellakin kulkenut
silmät ummessa, ymmärtämättä elämää
ympärillään, tosi elämää riehuvine tunteineen ja
intohimoineen. Ja kuka se oli tuo mies,
joka aina ennen oli tuntunut niin läheiseltä
ystävältä? Tuo mies, joka järjellään aina
hallitsi tunteensa eikä sortunut? Annan
valtasi outo, pelon sekainen tunne, jommoista
ihminen tuntee suuren salaisuuden edessä.
Kuka se oli tuo mies, joka oli häntä
rakastanut, mutta omalla voimallaan sen tunteen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
