Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ahonen-Ahvenanmaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kanssa 1892 perustamaansa „Uutta Kuvalehteä”.
Kuuluen nuorsuomalaisiin A. oli routavuosina
mukana laillisuustaistelussamme (m. m. isänmaallinen
lastukokoelma „Katajainen kansani”,
1899-1900), oli raamatunkäännöskomitean
jäsen, Suom. Kirjallisuuden Edistämisrahaston
kaunokirj. osaston puheenjohtaja,
samoin Kordelinin Rahaston kaunokirjallisessa
jaostossa. Sai 1906 ensim. kirjailijaeläkkeen
Suomessa, kunniatohtori 1907. [Castrén,
Rissanen (1922).]
Ahonen, Anders (s. 1865),
insinööri, Rautatiehallituksen päätirehtööri
1908-17, sotasaaliskeskusosaston
päällikkö, ollut puheenjohtajana suom.-ven.
keskuskomiteassa, kulkulaitos- sekä
posti- ja lennätinkomiteoissa,
valtionrautateitten ylireviisori.
Ahr [ār], Reinin vasen lisäjoki, 90 km.
Ahrenberg [ār-], Jac (1847-1914),
arkkitehti, suom. ruotsinkiel. kirjailija,
Rakennusylihallituksen ensim.
arkkitehtinä piirtänyt m. m. useita
koulutalojamme. Julkaissut kaunokirj. teoksia
kuten „Hemma”(1887), „Hihuliter”(1889),
„Österut” (1890), „Stockjunkaren” (1892),
„Familjen på Haapakoski” (1893), „Vår
landsman” (1897), kaikki suomen., sekä
pirteitä muistelmia „Människor som jag
känt” (1904-14).
Ahrens [ār-], Eduard (1803-63),
vironkielen tutkija, pappi. Julkaisi 1843
ja 1853 saksaksi viron kieliopin.
Taisteli voitokkaasti viron oikeinkirjoituksen
uudistamiseksi suomen mukaan. — Ahrens,
Heinrich (1808-74), saks.
oikeusfilosofi, pääteos „Naturrecht oder
Philosophie des Rechts und des Staates”.
Ahriman (pers.), „paha henki”,
Zarathuštran uskonnossa Ahuramazdan
vastustaja, pahan vallan edustaja.
Ahti, suom. kansanrunoissa sekä
miehen että haltijan nimi.
Ahti (lat.), Jeesuksen kärsimyshistoriaa
esittävät evankeliumikirjan 3 kertomusta,
joiden johdolla paaston aikana pidetään
n. s. a.-saarnat.
Ahtojää, alitusten ja päällekkäin
työntyneistä jääteleistä röykkiöksi
kasaantunut ajojää.
Ahtyrka, kaup. Ukrainassa,
Harkovasta luoteeseen. 24,000 as.
Ahuachapan [-tšapaʹn], kaup.
Salvadorin tasavallassa, Keski-Amerikassa;
rikkilähteitä. 30,000 as.
Ahuramazda (pers.), „viisas
vallitsija”, sama kuin Ormuzd, Zarathuštran
opissa: olennoitu hyvä.
Ahwas [-aʹz], naftalähteiden
ympäröimä kaupunki Persian Kusistanissa.
Ahven (Perca fluviatilis), Euroopan,
Pohjois-Aasian ja Pohjois-Ameriikan
suolattomissa ja vähän suolaisissa vesissä
elävä piikkieväinen petokala. Kutee
touko-kesäkuulla. Suurimmat yksilöt
painavat n. 2 kg.
Ahvenanmaa (ruots. Åland),
saaristo Pohjanlahden ja Itämeren välillä,
n. 6,500 saarta, pinta-ala 1,426 km2,
n. 27,000 as. Ruotsista sen erottaa
kapeimmalta kohdaltaan n 50 km leveä,
saareton ja syvä Ahvenanmeri;
Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana
oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on
saarekas ja kapea. Pääsaari, Ahvenan
manner, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan
myös kapean Marsundin erottama Eckerö
sekä Lemland ja Lumparland. Muita
huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö,
Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö.
Vuoriperusta on enimmäkseen
karkearakeista punervaa graniittilajia,
ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on
Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä.
Ilmasto lauhkeampaa kuin muualla
Suomessa, vuoden keskilämpö +5°,
helmikuun —4°. Kasvillisuus yleensä
rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja n.
750 lajia; niistä mainittakoon
harvinainen, vain täällä kasvava marjakuusi ja
rantamaisemiin leimaa painava tyrnipensas.
Eläimistöstä puuttuvat m. m. hirvi, ilves, metso.
Historia. A:n väestö on sinne v:n
800 jälkeen asettuneiden viikinkien
jälkeläisiä. Vasta 1800-luvun loppupuolella
siirtyi jonkun verran suomalaisia A:lle.
Suomen ollessa Ruotsin yhteydessä
luettiin A. hallinnollisesti kuuluvaksi
Suomeen. Pariisin rauhassa 1856 Venäjä
sitoutui olemaan linnoittamatta A:ta,
mutta rakensi sinne kuitenkin
linnoituksia maailmansodan aikana. Kun
Venäjän vallankumouksen jälkeen ven.
sotaväki oli alkanut esiintyä hillittömästi
myös A:lla, heräsi siellä eräissä
piireissä ajatus A:n liittämisestä
Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet
olivat varatuomari C. Björkman ja
toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi
m. m. 7,135 hengen allekirjoittamassa
adressissa, sai kannatusta Ruotsissa,
mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää
vastustusta. A:n kysymys joutui
Englannin aloitteesta 1920 Kansainliiton
neuvoston käsiteltäväksi. Tämän
tekemän päätöksen mukaan (kesäk. 1921)
A:n saaret jäivät Suomen yhteyteen,
mutta saarten ruotsinkielisen väestön
kansallisuuden turvaamiseksi oli
myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
