Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kansainväliset virrat-Kansakoulunjohtokunta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Juridisissa ja Taloudellisissa Kysymyksissä
(per. 1918) Haagissa, Kansainvälinen Parlamenttien
Kaupallinen Neuvottelulaitos Kauppaoikeuden
Yhtäläistyttämiseksi (per. 1914) Brysselissä,
Kansainvälinen Kaupallinen Instituutti (per.
1919) Brysselissä, Kansainvälinen
Kauppakamari (per. 1920) Pariisissa,
Punaisen Ristin Kansainvälinen Komitea (per.
1863) Genevessä (Suomi jäsenenä),
Kansainvälinen Keskusvirasto (per. 1920)
Brysselissä. Viimemainitussa on us.
osastoja, kuten Kansainvälisten Yhdistysten
Liitto, Bibliografinen Laitos, joka laatii
asialuettelolta koko maailman kirjallisuudesta,
kirjasto, museo ja kansainvälinen yliopisto.
Kansainväliset virrat, sellaiset
virrat, jotka kulkevat kahden tai useamman
valtion alueen läpi taikka ovat rajana
eri valtioitten välillä ja jotka ovat
laivakululle sopivassa yhteydessä meren
kanssa.
Kansakoulu. Suomen k.-laitoksen
syntysanat lausuttiin Senaatin
istunnossa 24 p. maalisk. 1856. Siinä
Aleksanteri II antoi Senaatin tehtäväksi
valmistaa ehdotuksen siitä, „kuinka
helpotettaisiin maalaiskunnille koulujen
perustaminen kansan opetusta varten".
Perussuunnitelmia laadittaessa pastori
Uno Cygnæuksen esitys saavutti Senaatin
hyväksymisen. Kansakouluasetus vahvistettiin
lopullisesti 11 p. toukok. 1866.
Cygnæuksen suunnitelman mukaan
Suomen k:n tuli edistää yleistä
kansalaissivistystä eikä vain
uskonnollista ja kirkollista; sen hallinto oli
uskottava erikoiselle kouluhallitukselle
eikä tuomiokapituleille. Reaaliaineet
saivat opetusohjelmassa itsenäisen sijan.
Käsitöiden opetus oli uutta ja erikoista.
Koulu oli järjestelyltään pääasiassa
yhtäläinen kautta maan ja ylempi k. kiinteä.
Lasten kouluttaminen jäi riippumaan
vanhempien tahdosta ja koulujen
perustaminen maalaiskuntiin vapaaehtoiseksi.
Vain kaupunkikunnat velvoitettiin
ylläpitämään niin paljon kouluja, että
kaikki 8-14-vuotiaat voitiin niissä
opettaa. V. 1898 maalaiskunnat velvoitettiin
jakamaan alueensa koulupiireihin, joissa
pisin koulumatka ei yleensä saisi olla
yli 5 km ja joihin oli perustettava koulu,
jos vähintään 30 kouluikäistä lasta oli
ilmoitettu kouluun pantavaksi. Kun
suuri osa maalaislapsia yhä jäi vaille
k.-opetusta, pysyi kysymys oppivelvollisuuden
säätämisestä vireillä. Huhtik. 15 p. 1921
saatiin siitä vihdoin laki.
Sen mukaan kaikki lapset, elleivät saa
muuta vastaavaa opetusta, ovat
velvolliset käymään k:ua 7-13-vuotisina
sekä 2 v. sen jälkeen ottamaan osaa
k:n jatko-opetukseen. Jokaisessa
kunnassa tulee olla riittävä määrä k:ja
niin sijoitettuina, ettei koulumatka ole
yleensä 5 km pitempi. K. toimii joko
täydellisenä k:na, joka jakautuu
ala- ja ylä-k:uun, tai supistettuna.
Täydellisessä k:ssa on 6 vuosiluokkaa,
joista kaksi alinta ala- ja neljä ylintä
ylä-k:na. Ala- ja ylä-k. toimii
kumpikin omien opettajiensa varassa.
Supistetussa k:ssa on samoin 6 luokkaa, mutta
siinä on vain yksi opettaja.
Jatko-opetusta annetaan kaupungeissa
päiväkouluiksi järjestetyillä jatkoluokilla,
maaseudulla 4 tunt. viikossa 25
viikon aikana. Oppilasmäärä on
rajoitettu korkeintaan 50:een opettajaa
kohti, ala-krissa 40:een. — K.-menoista
vastaa kunta, joka saa valtiolta
avustusta. Valtio suorittaa maalaiskuntien
k:jen rakennuskustannuksista 20-30 %
ja antaa kuoletuslainana 40-50 %.
Maalaiskuntien opettajat saavat valtiolta
määrätyn rahapalkan sekä kunnat 2/3
vuosimenoista, jotka johtuvat
k.-rakennusten kunnossapidosta, koulukaluston,
opetusvälineiden, oppilaille ilmaiseksi
annettujen oppikirjojen y. m.
koulutarpeiden hankkimisesta, oppilaiden
terveydenhoidosta sekä majoituksesta,
vaatetuksesta ja ravitsemisesta, Kaupungit
saavat valtiolta 1/4 k.-laitoksensa
menoista. — Suomen k:n järjestysmuodon
perusteet on määrätty 18 p. toukok.
1923 annetulla lailla. Sen mukaan
k.-toimen yleinen johto ja valvonta
kuuluu valtiolle ja on uskottu lähinnä
Kouluhallitukselle, mutta itse k.-laitos
on kunnan hallinnon alainen. Kunnilla
on oikeus järjestää k.-toimensa
ohjesäännöllä, jonka Kouluhallitus
vahvistaa, K:ssa opetetaan uskontoa tai
uskonnonhistoriaa ja siveysoppia,
äidinkieltä, historiaa, maantietoa,
luonnontietoa ja maa- sekä kotitaloutta, laskentoa
ja mittausoppia, piirustusta, käsitöitä,
voimistelua ja laulua. — Lukuv. 1923-24
oli Suomen k:issa 323,985 oppilasta ja
10,064 opettajaa, ks. kuvaliitettä.
[Hästesko (1916); ,,Suomen kansakoulu
1866-1916" (1916); Kerkkonen, „Kansakoulukäsikirja"
(1923).]
Kansakouluasetus ks. Kansakoulu.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
