Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Loistojuna-Lokit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Loistavat kasvit. Valobakteerit,
jotka elävät elävissä tai kuolleissa
eläimissä tai erilaisissa orgaanisissa
aineissa, synnyttävät verraten
voimakkaan, kuutamovalon kaltaisen loisteen
Yleinen meillä on -silakassa loistava
Bacillus lucifer. Lahopuussa elävien
lakkisienien (meillä m. m. Armillaria
mellean) rihmastojänteet ovat usein
loistavia. Eräät suolaisen veden vapaasti
liikkuvat levät (Peridinium) loistavat
toisinaan öisin.
Loistojuna, juna, jossa erikoisen
mukavasti sisustettuja I luokan salonki-,
ravintola-, tupakka- ja makuuvaunuja.
— Loistolaiva, majakkalaiva (ks. t.).
— Loistotorni, loisto, merimerkki,
jonka tarkoituksena on valollaan varoittaa ja
ohjata merenkulkijoita, vrt. Majakka.
Loisy [luazī’], Alfred (s, 1857),
ransk. kat. vapaamielinen teologi.
Teoksia: ,,Histoire du canon de l’ancien
testament", ,,L’évangile et l’église".
Loitsiminen perustuu luuloon, että
ihminen yliluonnollisilla keinoilla,
salaperäisillä sanoilla tai menettelytavoilla
voi taivuttaa palvelukseensa luonnolliset
ja yliluonnolliset voimat ja olennot. L. on
suom.-ugr. kansoilla tapahtunut
loveenlankeamalla (ks. t.), minkä ohella
käytettiin seulalla arpomista ja loitsusanojen
lukemista. — Lakit. Jos joku maksusta
harjoittaa tietäjäntointa, l:ta tahi muuta
senkaltaista taikausta, rangaistaan häntä
sakolla (Rikoslaki 42:8).
Loitsut. V. 1880 Lönnrot l:n eri
toisintoja hyväkseen käyttäen julkaisi
„Suomen kansan muinaisia loitsuja".
Suom, loitsurunous on syntynyt
Länsi-Suomessa joko keskiajalla tai
ajanlaskumme ensim. vuosisatoina. Useissa on
kristillistä tai germaanista vaikutusta.
[Hästesko, „Länsisuomalainen loitsurunous"
(1918), „Suomalainen kansanrunous" (1923).]
Lojaalinen (ransk.), lakia noudattava,
lainkuuliainen; rehellinen, luotettava.
Vastakohta: illojaalinen.
Lojalistit, vapaussodan aikana Englannille
uskolliset Pohjois-Amerikan siirtolaiset.
Lokaali (lat.), huoneisto. — Lokaalinen,
paikallinen. — Lokaaliväri, maalaustaiteessa
esineen varsinainen värisävy, ottamatta huomioon
valon, varjon tai viereisten värien vaikutusta
siihen. Vastakohta: kokonaisväri.
Lokakuulaiset, oktobristit, ven.
n. s. lokakuun manifestin (ks. t.)
periaatteisiin nojautuva valtiollinen puolue,
per. 1905, hajosi 1917. Oli alk. vapaamielinen,
mutta solui sitten oikealle.
Lokakuun manifesti, keisari
Nikolai II:n lokak. 30 p. 1905 antama
julistuskirja, jossa luvattiin myöntää
Venäjän kansalle kansalaisvapaudet,
laajentaa valtiollista äänioikeutta ja antaa
Valtakunnanduumalle lainsäädöllinen
valta. Edellinen lupaus jäi kokonaan
täyttämättä, ja 1905 laajennettua
vaalioikeutta supistettiin 1907.
Lokalahti, kunta Turun ja Porin
läänissä, rannikolla, Uudenkaupungin
eteläpuolella; 87,8 km2, 2,048 as. (1925).
Lokalisatsioni (lat.), paikallistuttaminen,
sijoittaminen. — Lokaliseerata,
paikallistuttaa, sijoittaa.
Lokatiivi (lat.), eräiden indoeuroopp
kielten sijamuoto, joka ilmoittaa
paikkaa, missä tekeminen tapahtuu.
Lokaviemäri, likaviemäri. ks. Puhtaanapito.
Lokeren [-kərən], teollisuuskaup.
Belgiassa, Gentin ja Antverpenin välillä. 23,000 as.
Loki l. Loke, isl. tarustossa pahan
edustaja. ks. myös Logi.
Lokit (Larus), pitkäsiipisten
lahkoon kuuluva lintusuku. Enimmäkseen
merien, jotkut myös sisävesien rannoilla
eläviä lajeja. Yleisin laji on kala-l.
eli kajava (L. canus), 43-45 cm
pitkä, selkäpuolelta tuhkansininen, alta
valkea, siivillä mustaa, Sen näköinen,
mutta paljoa suurempi (59-66 cm)
on harvinaisempi harmaa-l.
(L. argentatus). Yleinen maassamme on
53-60 cm:n mittainen selkä-l.
(L. fuscus), jonka selkäpuoli on musta.
Sen näköinen mutta suurempi (66-75 cm) on
ulkosaaristossa joks. harvinaisena elävä
meri-l. (L. marinus). Paikoitellen
Etelä-Suomessa (m. m. Helsingin ja Turun
ympäristössä) nauru-l. (L. ridibundus)
esiintyy lukuisin parvin; sen pää
on musta, selkä siniharmaa, vatsapuoli
valkea, nokka ja koivet punaiset. Jäämeren
rannoilla pesii pormestari eli
iso-l. (L. glaucus) ja
kolmivarpainen l. (L. tridactylus),
viimeksimainittu intuvuorilla miljoonaisin parvin.
— Nuoret linnut ovat ruskeanharmaan- ja
valkoisenkirjavat. — L:t syövät etupäässä
kaloja, mutta myös matoja, nilviäisiä y. m. s.
ks. värikuvaliitettä Lintuja.
 |
Naurulokkeja pesäpaikoillaan. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
