Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ojoinen-Okeanos
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
seikat. — Vesitie avataan kaivamalla
kuivatusoja (= valtaoja, laskuoja,
kuivatusviemäri, viemäri j. n. e.), suorittamalla
puron tai joen perkaus, kosken alentaminen.
Kuivatustöiden jälkeen kaivetaan
viljelysojat: avo- tai salaojat
(vrt. Salaoja). Avo-ojia käytetään: 1)
laajaperäisessä viljelyksessä, kun tarvitaan
huokeata o:ta, 2) maanpinnan ollessa
niin tasainen, että salaojitus edellyttäisi
kallistöisten, keinotekoisten putousten
laittamisen, 3) kun vettä ojissa kulkee
runsaammin — niskaojat esim. ovat
melkein poikkeuksetta avo-ojia. Tärkeimmät
avo-ojat ovat sarka- ja niskaojat,
joiden lisäksi kaivetaan apuojia ja
väliviemäreitä (kuva 1). Sarkaojien
syvyys on tav. 0,5-0,6 m, leveys
pinnalta 0,7-1,0 m ja pohjasta 0,2-0,3 m.
Sarkojen leveys 10-20 m riippuen
maanlaadusta ja viljelyskasveista. Sarkojen
pituus pyritään saamaan mahdollisimman
suureksi. Niskaoja kerää viljelysmaan
ulkopuolelta tulevan veden ja johtaa sen
joko suoraan tai väliviemärin avulla
kuivatusojaan. Apuojat ja väliviemärit
sijoitetaan tarpeen mukaan. — O.-työt
suoritetaan tavallisimmin lapiotyönä,
myös käytetään oja-auraa ja erilaisia
ojankaivuukoneita. — Ojille saadaan
tarkoitettu putous maanmittaustaulujen avulla
(kuva 2) ja määrätty poikkileikkaus
käyttämällä erityistä ojakaavaa. — Lakit.
Laissa erotetaan tavallinen o. ja
vesiperäisen maan o. Edellisen
tarkoituksena on sellaisen maan
kuivattaminen, joka ilman sitäkin on
viljelyskelpoinen, vesiperäisenä maana taas
pidetään sellaista, jota ei ilman veden pois
johtamista voida viljellä, vaikkei se
olekaan veden peittämä. Maanomistajalla ja
-haltijalla on oikeus ojittaa maansa,
jollei oja aiheuta muutoksia veden
juoksuun toisen maalla. Eräissä tapauksissa
on ojan kaivaminen toisenkin maalla
sallittu. Jos useammalla on välitöntä
hyötyä ojasta, on heillä kaikilla
velvollisuus, o.-velvollisuus,
ottaa osaa ojitukseen. Kustannuksiin tulee
kunkin käydä osalliseksi sen hyödyn mukaan,
minkä oja voi hänelle tuottaa. Ellei sovintoa
saada aikaan, niin maanviljelysinsinööri
kuulutetussa o.-k okouksessa tekee
o.-suunnitelman työn suorittamiseen
sekä ehdotuksen työn jakamisesta ja
kustannusten laskemisesta. O.-suunnitelmaan
voidaan hakea muutosta yleisessä tuomioistuimessa,
O.-velvollisuutensa laiminlyönyt voidaan
oikeudenkäynnillä pakottaa täyttämään
velvollisuutensa. — Vesiperäisen maan
omistajalla ei ole ojitusvelvollisuutta.
Sen sijaan on myönnetty sille, joka ojittaa
vesiperäisen maan, johon toisella on osa,
oikeus kustannuksiensa korvaukseksi
käyttää kuivattua maata määräaikana.
O:seen ei yleensä tarvitse hankkia
viranomaisten lupaa. Kuitenkin jos
vesiperäisen maan o:n voidaan olettaa
tuottavan tulvaa tai muutoin vesistön
korkeuden melkoisempaa nousemista tahi
jos sitä varten tarvitsee muuttaa tai
hävittää vesilaitos, on siihen lupa
hankittava maaherralta (Vesioikeuslaki
23/7 1902, III luku). [Hallakorpi,
„Maankuivatus" (1917).]
Ojoinen, valtion omistama tila
Hämeenlinnan vieressä.
Oka l. okka, vanha turk.
painoyksikkö; nyk. kilogramman turk. nimitys.
Oka [ven. äänt. akā’], Volgan
lisäjoki oikealta, laskee Volgaan Nižni-Novgorodin
kohdalla; 1,500 km.
Okajama, kaup. Japanissa, Hondon
etelärannalla. Vanha ruhtinaspalatsi;
lähistöllä 1390 valmistunut
Kibitsu-Jinšan temppeli. 95,000 as.
Okakärsämadot (Acanthocephali),
pieni matoluokka, liereitä loismatoja, joilla
ulostyöntyvä väkäsekäs kärsä. Ainoa
suku Echinorhynchus; eräät lajit
kalojen, muudan sian suolessa,
Okapi (Ocapia Johnstoni), sirahvin
heimoon kuuluva, Keski-Afrikan aarniometsissä
elävä imettäväinen. Sirahvia pienempi, jalat ja
kaula paljon lyhyemmät kuin sirahvilla; punaruskea,
pää sivuilta valkoinen, jaloissa mustia ja
valkoisia poikkijuovia. Uroksella pienet,
nahanpeittämät sarvet. Hyvin harvinainen,
tuli tieteelle tunnetuksi vasta 1901.
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
