Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Rooma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
autioitui ja alkoi rappeutua. Asutus
keskittyi Marskentän seuduille Tiberin
rannalle. V. 1084 normannit valloittivat
kaupungin, joka suurelta osalta paloi ja
peittyi soraan. Kautta keskiajan
raunioita jatkuvasti hävitettiin. R:n
uudestisyntyminen alkoi paavi Martinus V:n
tulosta R:aan skisman päätyttyä (1420).
Paavit toimivat 1400-1600-luvuilla
rauniokaupungin uudistamiseksi.
Huomattavimmat arkkitehdit olivat Michelangelo
ja Bernini. Keskiaik. paavien
palatsin Lateraanin sijaan rakennettiin
Vatikaani (ks. t.), edelleen Farnesen,
Borghesen, Barberini’n ja Colonnan
palatsit, Kvirinaali (ks. t.), Villa Farnesina,
Villa Medici, Villa Borghese y. m.
loistohuviloita. Uusista kirkoista ovat
tunnetuimmat Pietarinkirkko (ks. t.), jonka
edustalla valtava aukio, edelleen Santa
Maria del Popolo (uusittu 1472-77) sekä
jesuiittojen pääkirkko, barokkityylinen
Il Gesù (rak. 1568-75) sekä 1700-luvulla
uudistetut muin.-krist. kirkot Santa Croce
in Gerusalemme ja Santa Maria
Maggiore. R:n tultua Italian pääkaupungiksi
(1870) on sitä liikenne- ja terveydellisistä
syistä tuntuvasti uusittu, jotapaitsi
kokonaan uusia kaupunginosia on
syntynyt. [Schück (ruots., 1925); Zilliacus
(ruots., 1924).] ks. kuvaliitettä Rooma.
Rooma, Rooman valtakunta.
Kuningasvallan aika. Perintätieto kertoo,
että R:n perustivat 753 e. Kr.
kaksoisveljekset Romulus (ks. t.) ja Remus ja
että Romulus veljensä surmattuaan oli
sen ensim. kuningas. Hänen kuoltuaan
mainitaan olleen kuusi kuningasta, Numa
Pompilius, Tullus Hostilius, Ancus
Marcius, Tarquinius Priscus, Servius Tullius
ja Tarquinius Superbus. Heidän
aikanaan R. oli kukistanut lähimmät
naapurinsa Latiumissa. Viimeinen kuningas
ajettiin maanpakoon ja R:sta tuli
tasavalta 509 e. Kr.
Tasavallan aika. Sotien kautta R. tuli
Latiumin kaupunkien liiton johtoon,
edelleen Vejin valloituksen jälkeen (390)
Etelä-Etrurian herraksi sekä kukisti
latinalaisten eteläiset ja itäiset naapurit
æquit ja volskit. Kuriinkaan sijaan tuli
valtion johtajiksi kaksi virkamiestä,
joita myöhemmin nimitettiin konsuleiksi.
Ylin valtiollinen valta kuului senaatille,
jonka useimmat jäsenet kuten
virkamiehetkin olivat patriiseja. Poistumalla
Roomasta 494 e. Kr. plebeijit saivat
oikeuden valita keskuudestaan kaksi
luottamusmiestä, kansantribuunia, jotka
saattoivat kiellollaan kumota senaatin
päätökset ja konsulien toimenpiteet.
Kirjoitettujen lakien aikaansaaminen (n. s.
kahdentoista taulun lait, 450) turvasi
plebeijit oikeudenkäytön
mielivaltaisuuksilta. Vähitellen molempien
kansanluokkien eroavaisuus hävisi ja syntyi uusi
ylimystö, virka-aateli (nobilitas).
Kukistettuaan 290 samnilaiset ja saatuaan
Keski-Italian haltuunsa R. laajensi
valtansa Etelä-Italiaan valloittaen sen 272,
vaikka kreik. Tarentumin kaupunki
kutsui avukseen Epeiroksen kuninkaan
Pyrroksen. Pohjois-Italiaa lukuunottamatta
oli koko niemimaa R:n hallussa.
Ulottaessaan valtaansa Sisiliaan R. joutui
264 sotaan Kartagon kanssa. Näiden
n. s. puunilaissotien (ks. t.; vrt.
Hannibal) päättyessä 146 Kartago oli
hävitetty maan tasalle ja R. saanut Sisilian,
Sardinian, Korsikan, nyk. Tunisin ja
suuren osan Espanjaa. Jo sitä ennen
Pohjois-Italia (Gallia cisalpina) joutui
kokonaan R:n valtaan, ja R. oli kukistanut
Makedonian, joka muutettiin 147 R:n
voittomaaksi, provinssiksi, samoin Kreikka.
V. 133 Pergamonista tuli R:n
Asianiminen provinssi. Sotien aikana ja
osittain niiden johdosta taloudelliset ja
yhteiskunnalliset epäkohdat olivat R:ssa
paisuneet suuriksi. Turhaan
Gracchus-veljekset 133-121 (ks. Gracchus)
koettivat saada häviämässä olevaa
pientilallisluokkaa uudelleen syntymään. Vähän
myöhemmin Jugurtan sota paljasti
räikeästi hallituspuolueen ja ylimystön
(optimaattien) turmeluksen, ja valta
joutui 87 kansanpuolueen johtajille:
Mariukselle y. m., jotka
ylimyspuoluelainen Sulla kukisti.
Vaikutusvaltaisin mies Sullan kuoltua oli
Pompeius. Hän lopetti Mariuksen
puoluelaisen Sertoriuksen Espanjassa alkaman
sodan, tuhosi Pohjois-Italiassa
Spartacuksen johtamien orjakapinallisten
jäännökset, tuli 70 Crassuksen kera
konsuliksi sekä puhdisti 67 Välimeren
merirosvoista, voitti lopullisesti Mitridateen
(64) ja laajensi Rooman alueen idässä
Eufratiin asti. V. 63 senaatin onnistui
Ciceron johdolla tehdä tyhjäksi Catilinan
salaliitto. Vahvistaakseen asemaansa
Cæsar, Crassus ja Pompeius tekivät 60
n. s. ensim. triumviraatin.
Konsuliaikansa päätyttyä Cæsar lähti Galliaan,
jonka kokonaan yhdisti R:n
valtakuntaan (58-51). Crassus kaatui sodassa
partilaisia vastaan (53). Vv. 49-44
käydyssä kansalaissodassa Cæsar voitti
Pompeiuksen ja tuli yksinvaltiaaksi,
mutta murhattiin jo 44. Cæsarin
ottopoika ja pääperillinen Octavianus sekä
Antonius ja Lepidus tekivät 43 toisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
