Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomen Säveltaiteilijain Liitto-Suomen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
levisi taiteenharrastus säätyläisiin
laajalle, ajan sivistykseen kun kuului
diletanttimainen piirustus- ja maalaustaito.
— Kuvanveistotaide supistuu 1600-luvulla
etupäässä 30-vuotisen sodan mahtimiesten
ulkomailta (Saksasta) tuottamiin
marmorisiin ja hiekkakivisiin
hautamonumentteihin, joista useimmat ovat Turun
tuomiokirkossa (kuva ks. I osa, p. 1137-38).
Kotoiset hautakuorikoristeet,
saarnastuolit, alttarilaitteet, vaakunakilvet y. m.
kuuluvat lähinnä taideteollisuuden piiriin.
Kansanomaisen kirkkomaalauksen
elettyä aikansa olivat seurakuntien
vaatimattomat alttaritaulutilaukset ja
säätyläisten kiertelevillä, muukalaisilla
teettämät muotokuvat 1800-luvun alkupuoliskon
ainoana taidetarpeena. Niin synkältä
näytti S. t:n tulevaisuus, että sekä
A. Lauréuksen, joka silloisesta
uusklassillisesta suunnasta riippumattomana
esitti holl. pienoismestarien tapaan
valaistusvaikutuksiltaan huomattavia
laatukuvia, että G. V. Finnbergin,
joka muotokuvamaalaajana on ensim.
mestarimme, oli pakko hankkia
taidekasvatuksensa ulkomailta ja lopulta
toimeen tullakseen muuttaa Ruotsiin.
Kansallisen heräämisemme aikana sai
1846 perustettu Suomen Taideyhdistys
(ks. t.) käänteentekevän merkityksen
kuvaamataiteillemme. Taiteemme
tienraivaajana pidetään R. V. Ekmania.
Kotoisempaa sävyä ja rehellisempää
luonnon kuvausta tarjoavat itseoppineet
veljekset, lintu- ja maisemamaalarit M. ja
F. von Wright.
Viime vuosisadan keskivaiheen
huomattaviin suom. maalari ja ensim. todellinen
taiteilija maisemamaalauksemme alalla oli
W. Holmberg. Muillakin tämän ajan
taiteilijoillamme Düsseldorf oli
pääasiallisimpana opintopaikkanaan. Niinpä
E. J. Löfgren oppi siellä romanttisen
historiamaalauksensa ja K. E. Jansson
anekdoottimaisesti kertovan
kansanelämänkuvauksen. Myöskin Holmbergin
seuraajat, idealistisempi Hj. Munsterhjelm
ja realistisempi B. Lindholm
aloittivat opintonsa Düsseldorfissa, jossa
maisemamaalaajista Fanny Churberg
ja viimeksi V. Westerholm kävivät
opiskelemassa, vaikka he myöhemmin,
samoinkuin jo Lindholm, siirtyivät ransk.
taiteen vaikutuksen alaisiksi.
Ensimmäisinä olivat Taideyhdistyksen
perustamisen jälkeen laatukuvaajat
S. Falkman ja A. v. Becker
saaneet ransk. taidekasvatuksen Pariisissa,
joka vihdoin 1870-luvulta alkaen syrjäytti
Düsseldorfin ja tuli maalariemme pysyväiseksi
opiskelupaikaksi.
1870- ja 1880-luvuilla taiteemme alkoi
saada omintakeisemman leiman.
Pariisissa tuli A. Edelfeltistä
ensimmäinen täysin varttunut mestarimme.
Edelfeltin ikätoveri G. Berndtson ei
sairauden vuoksi päässyt kehittymään
täyteen mittaansa miniatyyrimäisen
sirona laatukuvaajana, ja lahjakas
A. Uotila kuoli nuorena.
Muillakin Edelfeltin jälkeen Pariisissa
1880-luvulla opiskelleilla maalareillamme
on lähtökohtana Bastien-Lepagen
ulkoilmamaalaus, joka vapauttaa taiteemme
atelieerimaalauksesta ja romanttisoivasta
kansankuvauksesta. Tähän
ulkoilmamaalaukseen perustaa ensi
kehityskautensa A. Gallen-Kallela, joka on
rikkain ja huomattavin taiteilijamestari,
minkä Suomi on synnyttänyt.
Taiteellisesti parhaimpansa hän on luonut
muinaista kansanrunoutta esittävillä
koristeellisilla kuvillaan, jolloin hän on
keskeisin persoonallisuus koko
taidetuotantomme alalla. E. Järnefelt nojautuu
intiimiin tunnelmavaikutukseen ja
varman koulutuksen pohjalle rakentuvaan
kulttuuriin. Saman taiteilijapolven
yhteydessä mainittakoon naismaalarit Maria
Wiik ja Elin Danielson-Gambogi
sekä tyyliltään mitä persoonallisin
Helene Schjerfbeck, joka Ranskan
1880-luvun taiteesta on kehittynyt
nykyaikaiseen maalauksellis-koristeelliseen
suuntaan.
Viimeksimainitun suunnan varhaisimpia
tienviittaajia on P. Halonen,
luontainen väriniekka, enemmän
maisema- kuin henkilökuvaaja. Niinikään
on J. Rissanen kansanelämänkuvauksillaan
luonut omintakeisesti nähtyjä,
alk. naturalistisen suorasukaisia, sitten
suurpiirteisen yksinkertaisesti
tyyliteltyjä ja aina koristeellisesti esitettyjä
teoksia, Merkkisijan taiteessamme on
edelleen saavuttanut M. Enckell, joka
realistis-naturalistisen.
ulkoilmamaalauksemme ensim. vastustajana harrasti
meillä 1890-luvulla vallinnutta
symbolistista, aatemaalausta, minkä
kannattajiin Gallen-Kallelakin kuului
samoinkuin H. Simberg ja taideteollisella
alalla työskennellyt V. Blomstedt.
Enckellin vaikutusta on m. m.
V. Thoméssa ja P. Å. Laurénissa.
Erityisesti värityksellistä suuntaa edustavat
edelleen G. Engberg ja monipuolinen
W. Sjöström. Impressionistisena
valonmaalaajana herättää huomiota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
