Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Säkylä-Särmiö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Säkylä, kunta Turun ja Porin läänissä,
Satakunnan etelärajalla, Pyhäjärven ympärillä;
156,8 km2, 2,903 as. (1927). ks.
kuvaliitettä Satakunta.
Säkä, eräiden imettäväisten selän
korkein kohta, joka vastaa luurangon
selkänikamien pystyhaarakkeita siteineen ja
muine muodostumineen.
Säkäpahka, hevostauti, joka tav.
aiheutuu valjaiden lyöttymästä. Tulehdus
turvottaa toisinaan vain nahan ja sen
alaisen sidekudoksen, toisinaan taas se
tunkeutuu syvemmälle lihaksiin,
niskasiteeseen ja luihin aiheuttaen täällä
märkämuodostuman, joka puhkeaa ja synnyttää
n. s. s.-aukoman.
Sälgrund [sēl-] (suom. Kaskisten
majakka), 25,2 m korkea valotorni
samannimisellä saarella Kaskisten edustalla.
Valonkorkeus vedenpinnasta 30,2 m.
Rak. 1875. Luotsiasema.
Sälskär [sēlšär], loistomajakka
samannimisellä saarella Ahvenanmaan
luoteispuolella, valkoinen, 32 m korkea pyöreä
tiilitörni. Valonkorkeus vedenpinnasta
44,5 m, perustasta 30,8 m. Rak. 1868.
Sälönokkaiset (Lamellirostres),
lintulahko. Ylä- ja alaleuan reunoissa on
poikittaisia sarveissälöjä, joilla linnut
siivilöivät vedestä ruokansa. Nokan kärjessä
sarveiskynsi. Jalat räpyläjalkoja.
Meikäläiset suvut: joutsenen, hanhen,
sepelhanhen, ristisorsan, ruostesorsan, sorsan,
lapasorsan, sotkan (l. narskun), telkän,
allin, pilkkasiiven, Stellerin allin,
haahkan ja koskelon suvut.
Sämpsä, Sampsa, suom. myt.,
kasvullisuuden jumala.
Säntis [zen-], kaunis vuoristo
Koillis-Sveitsissä, Appenzellin alpeissa.
Säppi, loistomajakka Säpin saarella,
Porin-Rauman kulkuväylällä, Porista
länteen; valkoinen, 30,7 m korkea kivitorni.
Valon korkeus vedenpinnasta 34,8 m,
perustuksesta 29,6 m. Luotsiasema.
Särki (Leuciscus rutilus), suolattoman
tai vähäsuolaisen veden kala, selkäpuolelta
mustan harmaa, sivuilta ja vatsapuolelta hopean
valkoinen. Silmät punertavat, perä-, vatsa-
ja rintaevät punaiset. Tavallisin pituus
20-25 cm, mutta kasvaa joskus paljon
suuremmaksikin. Syö pieniä eläimiä, joskus
vesikasvejakin. Kutee varhain keväällä.
Liha ruotoista, vähäarvoista; kutuaikana
sitä kumminkin pyydetään joks. runsaasti.
Suomessa s. on yleinen sekä sisävesissä
että meren saaristossa.
Särkikalat (Cyprinidæ), rakkosuisiin
kuuluvia suolattoman veden kaloja. Suu
pieni, hampaaton, alemmissa nieluluissa
tylpät hampaat; 1 selkäevä.
Särkilahna, särjen ja lahnan
sekasikiö. Saatu muutamia kertoja
Suomessa.
Särkilahti. 1. Ratsutila Pernajassa. —
2. Kartano Taivassalossa,
Särkilahti-Stjernkors-suvun kotitalo.
Särkilahti (Stjernkors), Iivar
Maununpoika (k. 1573), sotapäällikkö. —
Särkilahti, Maunu Niilonpoika
(k. 1500), Suomen piispa 1489-1500,
tuomiorovastina 1465-89. Julk.
hiippakunnalleen 1492 uudet säännöt,
joissa m. m. määräsi erinäisten
rukousten säännöllisen lukemisen kirkossa
suomeksi. Otti 1495 tarmokkaasti osaa
isänmaan puolustukseen. [Törne (Historisk
Tidskrift för Finland, 1922).] —
Särkilahti, Niilo Olavinpoika
(k. n. 1450), valtaneuvos, aikanaan Suomen
huomattavimpia miehiä. — Särkilahti,
Pietari (k. 1529), pappi. Liittyi Saksassa
opiskellessaan uskonpuhdistukseen, jota
levitti Suomeen n. 1523 palattuaan; kuoli
arkkiteininä. Päähenkilönä S. Ivalon
samannimisessä romaanissa.
Särkisalmi. 1. Salmi Simpeleessä. —
2. Rautatieasema Elisenvaaran-Savonlinnan
rataosalla, Parikkalan kunnassa,
27 km Elisenvaarasta.
Särkynyt sydän, murtunut sydän (ks. t.).
Särmiö, prisma, yhdensuuntaisten,
toisiaan leikkaavien tasojen rajoittama
torvimainen kappale. Us. s. ajatellaan
rajoitetuksi molemmista päistään kahdella, edellisiä
leikkaavalla, keskenään yhdensuuntaisella
tasolla; leikkauskuviot ovat kaksi yhteneväistä
monikulmiota, s:n pohjat. Ensinmainitut
tasot (tai näihin sisältyvät s:ta rajoittavat
suunnikkaat) ovat s:n sivutahkot, niiden
(keskenään yhdensuuntaiset) leikkausviivat
s:n särmät. S:n pohjien väli on s:n
korkeus. S:tä sanotaan särmien luvun mukaan
3-, 4- j. n. e. särmäiseksi. Suoran s:n
särmät ovat kohtisuorassa pohjia vastaan.
4-särmäinen s., jonka pohjat ovat suunnikkaita,
on suunnikas-s. l. paralleelipipedi.
S:n tilavuus on sen pohjan ja korkeuden tulo.
— Fysiikassa sanotaan s:ksi l. prismaksi
kahden tason ja niiden leikkaussuoran,
taittavan särmän rajoittamaa
 |
Särmiö. A taitesärmä, φ taitekulma. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
