Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 723-724 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tekniikka-Tekohampaat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Tekniikka (kreik.). 1. Jonkin työn
suoritus- tai ratkaisutapa. — 2. Teollinen
tuotanto ja sen teoria. Päähaarat: Vuorityö,
kemiallinen, puu- ja paperiteollisuus,
tekstiiliteollisuus, koneenrakennus,
rakennus-t., tie- ja vesirakennus, sähkö-t.
— Teknikko, jonkin teollisuus- tai
muunkin ammatin tekn. puoleen perehtynyt
henkilö. — Teknikumi, teknillinen opisto.

Teknillinen Aikakauslehti,
Suomalaisten Teknikkojen Seuran v:sta 1911
julkaisema aikakauslehti.

Teknillinen Korkeakoulu, Suomen
ylin tekn. oppilaitos, Helsingissä. Se on

Teknillinen Korkeakoulu.

kehittynyt 1849 toimintansa aloittaneesta
Helsingin Teknillisestä Reaalikoulusta,
jota 1859 laajennettiin ja 1872 muutettiin
Polyteknilliseksi Kouluksi ja 1879
Polyteknilliseksi Opistoksi („Polyteknikumiksi")
sekä 1908 T:ksi K:ksi. Opinto-osastoja
siinä on: 1) arkkitehtuuri-,
2) insinööri- (tie- ja
vesirakennusta ja maanviljelystekniikkaa
varten), 3) kone-insinööri-
(koneenrakennusta, sähkötekniikkaa ja
tehdasteollisuutta varten), 4) kemiallinen
ja 5) maanmittausosasto sekä
6) yleinen osasto (sellaisia
oppiaineita varten, joita ei voida lukea
edellisten ammattialoihin). Hallinnollisesti
T. K. on Kauppa- ja Teollisuusministeriön alainen.
Päästötutkintoa sanotaan diploomatutkinnoksi.
Opetusta ja tutkimustyötä varten on olemassa
kokoelmia ja laboratorioita, joista
sähköteknillisellä on oma talo. Korkeakoulun
yhteydessä on aineenkoetuslaitos. Opetusta antavat
professorit, lehtorit ja ylim. opettajat
(yhteensä 54). Opiskelijoiden luku 1927
yht. 720, joista naisia 20, Talo
rakennettu F. A. Sjöströmin piirustusten
mukaan (valm. 1878), myöhemmin kahdesti
laajennettu. T:n K:n ylioppilaskunta on
(v:sta 1921) ollut jakautuneena kahdeksi
osakunnaksi, Tekniikan Ylioppilaat (suomenk.)
ja Teknologföreningen (ruotsink.).

Teknillinen mittajärjestelmä, perusmitat:
pituuden m, painon kg* ja ajan
sek. T:ta m:ää käytetään tekniikassa
CGS-järjestelmän sijaan pääasiassa,
koska sen perusmitat suurempina
paremmin vastaavat käytännön tarvetta; sen
vikana on, että maan vetovoiman
kiihtyväisyys (g) esiintyy kaavoissa siellä,
missä vetovoima ei esiinny (esim. on

	G
kappaleen massa M =	—	, missä G on
	g

sen paino), mutta puuttuu sieltä, missä
on kysymys maan vetovoimasta.

Teknillinen opetus. Suomen t. o. alkaa
v:sta 1842, jolloin muutamiin kaupunkeihin
perustettiin sunnuntai-iltakouluja
käsityöoppilaita varten. V. 1847 annetulla
asetuksella perustettiin tekn. opetusta varten
Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan tekn.
reaalikouluja, Turun ja Vaasan
koulut muutettiin 1885 teollisuuskouluiksi,
ja samalla perustettiin muihinkin kaupunkeihin
teollisuuskouluja. Sunnuntaikouluista kehittyi
käsityöläiskouluja ja näistä ammatilliset
koulut (ks. Ammattiopetus). Teknillistä
keskikoulua vastaava Tampereen Teknillinen
Opisto perustettiin 1911. Sitäpaitsi on
Helsingissä yksityinen ruotsink. Tekniska
Läroverket (avattu 1916). — Alemman tekn.
sekä ammattiopetuksen uudestaan järjestäminen
on paraillaan pohdittavana.

Teknillinen Yhdistys, Tekniska
Föreningen i Finland (ks. t.).

Tekniska Föreningen i Finland
[-ē’n-], Helsinki, per. 1880. Julk. kerran
kuussa ilmestyvää aikakauslehteä
„Tekniska föreningens i Finland
förhandlingar" ja viikkolehteä „Teknikern".

Teknologi (kreik.), alk. teollisuudessa
käytettävien aineiden ja niiden
valmistuksen tuntija, nyk. sotilasalalla
arvonimi (insinööri-t.). — Teknologia,
ammattioppi, joka käsittelee työtapoja,
-koneita ja -välineitä, joita käytetään
valmistettaessa luonnontuotteista
tarveaineita ja -esineitä. Jakaantuu
mekaaniseen ja kemialliseen t:aan.

Tekohampaat tehdään sulattamalla
maasälvän, piikiven ja kaoliinin sekä eri
väriaineiden seosta; tav. upotetaan
niihin 2 pientä kulta- tai platinanastaa.
Jos luonnollisesta hampaasta on jäljellä
vahva juuri, voidaan tekohammas kiinnittää
siihen nastan avulla (nastahammas). Poskihampaita,
joiden juuret ovat jäljellä, korvataan tavallisesti
metallikruunuilla, jotka kiinnitetään juureen
sementillä. Jos hampaassa ei ole juurta, käytetään
n. s. siltoja, joiden

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>