Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Äännehistoria-Äärettömyys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
toiminnan mukaan puheäänellisiin ja
puheäänettömiin, b) kajahtelutorven
elinten toiminnan mukaan: 1) klusiileihin,
2) spirantteihin, 3) tremulantteihin
ja resonantteihin (huom. myös
perinnänomainen jako vokaaleihin ja
konsonantteihin), B) kajahtelua
muodostavien elinten toiminnan mukaan
1) oraaleihin, 2) naso-oraaleihin
ja 3) nasaaleihin, C) artikulatsionipaikan
mukaan a) konsonanttiäänteet: 1) laryngaaleihin,
2) palataaleihin, 3) dentaaleihin
ja 4) labiaaleihin, b) vokaaliäänteet taas
taka- ja etuvokaaleihin
(huuliaukeaman muodon mukaan: labialisoituihin
ja labialisoimattomiin), D) sen tehtävän
mukaan, mikä äänteellä on tavussa: 1) sonantteihin
ja 2) konsonantteihin.
Äännehistoria, historiallinen
(historiallis-geneettinen) äänneoppi (ks. t.).
Äännekirjoitus, fonografia,
sellainen kirjoitus, jossa yksityisiä
kielenäänteitä merkitään tai koetetaan merkitä
erityisillä äänteenmerkeillä l. kirjaimilla
(josta syystä ä:ta myös voi sanoa
kirjainkirjoitukseksi). Ä:ta on esim.
meidän kirjoitusjärjestelmämme, jotavastoin
esim. kiinalainen kirjoitus on
sanakirjoitusta (alkujaan kuvakirjoitusta), jossa
kirjoitusmerkit edustavat käsitteitä
eivätkä äänteitä. vrt. Kirjoitus.
Äännelaki. Sanaa on käytetty kolmessa
eri merkityksessä: 1) ilmaisemaan
kausaaliyhteyttä äännemateriaalin määrätyn
laadun ja tämän välttämättömän seurauksen
välillä (s. o. ,,ä:ia" sanaa varsinaisessa
merkityksessä), 2) merkitsemään tutkijan
antamaa säännönomaisesti tapahtuneen
äänteenmuutoksen ehtojen ja tuloksen
muodostelua eli formuleerausta, n. s.
äännesääntöä l. äännekaavaa,
sekä 3) säännönomaisesti tapahtunutta
äänteenmuutosta (äänteensiirrosta,
äänteensijausta) itseään.
Äänneoppi l. fonologia on se
kieliopin osa, joka tutkii ja esittää
kielen äänneainesta yhtenä puolena
inhimillisiä mielikuvia ja ajatuksia ilmoittavaa
puhetta, jotavastoin fonetiikka l.
äännetiede on tiede kielen (puheen)
luonnontieteellisistä edellytyksistä sekä
tutkii ja esittää kielen äänneainesta
luonnonilmiönä. Ä. on deskriptiivistä
(kuvailevaa, toteavaa) tai historiallista
(historiallis-geneettistä), s. o. äännehistoriaa.
Äännesubstitutsioni l. äännesijaus l.
äänteenkorvaus, se ilmiö, että kielellisessä
lainauksessa n. s. laina-ainekset äänneasun puolesta
mukautuvat lainanottavan kielen äänneasun
mukaan. Lainanottaja korvaa vieraat
äänteet lähimmillä oman äännejärjestelmänsä
äänteillä (esim. viili-sanassa suomalainen
on korvannut ruots. f:n v:llä).
Äännevaihtelu (saks. Lautwechsel),
foneemien (ks. t.) vaihtelu alkuperänsä
puolesta yhteenkuuluvissa ilmauksissa,
esim. suom, käsi ~ käden ~ kätenä,
tupa ~ tuvan, velka ~ velan ~ velvollinen,
mies ~ miehen, kotona ~ alla ~ nuorra,
lapsi ~ lasta, lasna ~ lassa tai ruots.
fader ~ fäder, finna ~ fann ~ funnit.
Ä. esiintyy seurauksena äänteenmuutoksen
tapahtumisesta.
Äänteenmukaus, assimilatsioni 1 (ks. t.).
Äänteenmuutos, puheessa tapahtuva
muutos, jonka johdosta puhe äänteellisessä
suhteessa on entisestään muuttunut
(esim. luen < *luyen; koota < ko-ota;
kolome < kolme; vesi < *veti).
Ääntiö, vokaali (ks. t.).
Ääntämiselimet. Äänen varsinaisia
synnyttäjiä ovat kurkunpäässä olevat
äänijänteet; ääntämismuovailun suorittavat
pehmeä kitalaki, kieli ja huulet.
Äärettömyys. 1. Matem. Äärettömän
pieneksi sanotaan muuttuvaa suuretta,
joka vähenee, läheten raja-arvonaan
nollaa. Jos päinvastoin funktsioni
argumentin lähetessä määrättyä arvoa
kasvaa ohi kalkkien rajojen, niin sen
sanotaan tällä muuttujan arvolla olevan
äärettömän suuri. — 2. Tähtit.
Maailmanavaruuden äärettömyys on fys.
ristiriidassa eräitten havaittujen
tosiseikkojen kanssa. Kun toiselta puolen
avaruuden raja on mahdoton käsite, on
varsinkin suhteellisuusopin yhteydessä
johduttu äärelliseen, itseensä (kuten ympyrä)
sulkeutuvaan avaruuskäsitteeseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
