- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
18

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

18

mittääkseen kangistuneita jäseniään. Hän sanoi: »Nyt on sekin koettu.
En ole koskaan uskonut, että voisi nukkua yönsä lumessa, mutta eipä
se hullumpaa ollut.» Hän ei tahtonut myöntää, että häntä oli
paleltanut ja että se oli syynä hänen aikaiseen heräämiseensä. Sitten
nautimme viimeisen, yhteisen aterian. Reet laitettiin kuntoon, koirat
valjastettiin. Viimeinen kädenpuristus, montaa sanaa ei vaihdettu
lähtiessämme yksinäisyyteen.

Peder pudisti surumielisenä päätään. Kun sitten vähän matkaa
kuljettuamme katsahdin taakseni, näin hänet jääröykkiöllä seisomassa.
Hän katseli meitä ja hänen ajatuksensa olivat varmaankin surullisia.
Hän luuli nähtävästi puhutelleensa meitä viimeisen kerran.

Saavuimme laajoille jäätasangoilla ja kulkumme edistyi nopeasti.
Me etenimme tovereistamme yhä kauemmaksi tuntemattomille
jää-aavikoille, missä me kahden koirinemme saimme harhailla kuukausia.
»Framin» mastot olivat aikoja sitten kadonneet jäänreunan taakse.
Usein tuli tiellemme korkeita jääselänteitä ja epätasaista jäätä.
Silloin täytyi auttaa koiria ja toisinaan kantaa rekiä. Joskus kaatui reki,
ja siinäkös oli työtä, ennenkuin se taas oli pystyssä. Uupuneina tästä
raskaasta raatamisesta pysähdyimme kello kuuden tienoissa
taivallettuamme sinä päivänä noin 9 kilometriä.

Olin laskenut, että matkamme edistyisi nopeammin. Mutta
toivoimme rekien vähitellen keventyvän ja jään paranevan. Viimeksi
mainitun asian suhteen en alussa pettynytkään.

Sunnuntaina maaliskuun iy p:nä

kirjoitin päiväkirjaani:

Jää tulee yhä tasaisemmaksi kuta pohjoisemmaksi pääsemme.
Alhaisin lämpömäärä yöllä oli —42,8° C.

Keskiviikkona, maaliskuun 20 p:nä

ilmoittaa päiväkirjani:

Ihana matkailma ja kaunis auringonlasku, mutta on kylmä,
varsinkin öisin makuusäkissä. (—41° ja —42° C.) jää näyttää käyvän sitä
tasaisemmaksi, mitä pohjoisemmaksi tulemme. Monin paikoin tuntuu
siltä kuin olisimme maajäällä. Jos tätä jatkuu, niin kulkumme käy
kuin tanssi.

Torstaina, maaliskuun 21 p:nä.
Kello 9 aamulla —42° C. (Alin lämpömäärä yöllä oli —44° C.)
Kirkasta, kuten tähän saakka on joka päivä ollut. Säteilevän kaunis
matkailma, mutta öisin kylmänpuoleinen. Elohopea, kuten tavallista,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0026.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free