Raamattu / Mt.14 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Mt.14

  1.  Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen
      Jeesuksesta.
  2.  Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on
      noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä
      vaikuttavat".
  3.  Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja
      pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan,
      tähden.
  4.  Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää
      häntä".
  5.  Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi
      kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.
  6.  Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär
      heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;
  7.  sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä
      hän anoisi.
  8.  Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne
      lautasella Johannes Kastajan pää".
  9.  Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja
      pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.
 10.  Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.
 11.  Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä
      vei sen äidilleen.
 12.  Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja
      hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian
      Jeesukselle.
 13.  Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon
      paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni
      jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.
 14.  Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi
      heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.
 15.  Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä
      ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle
      kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin
      ostamaan itsellensä ruokaa".
 16.  Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois;
      antakaa te heille syödä".
 17.  He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi
      leipää ja kaksi kalaa".
 18.  Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle".
 19.  Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja
      kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi
      leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
 20.  Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät
      jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.
 21.  Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi
      naisia ja lapsia.
 22.  Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja
      kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski
      kansan luotansa.
 23.  Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen,
      rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
 24.  Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen
      ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
 25.  Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen
      järven päällä.
 26.  Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä,
      peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.
 27.  Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa
      turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
 28.  Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin
      käske minun tulla tykösi vettä myöten".
 29.  Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli
      vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
 30.  Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi
      vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
 31.  Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi
      hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"
 32.  Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
 33.  Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti
      sinä olet Jumalan Poika".
 34.  Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.
 35.  Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he
      sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki
      sairaat.
 36.  Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen
      vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.