Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Mooseksen Kirja - 43 luku - 44 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ensimmäinen Mooseksen Kirja 9. 10. 11. 28
54
jensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja
kysyi: »Onko tämä teidän nuorin veljenne,
josta puhuitte?» Sitten hän sanoi:
»Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen».
30. Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä
puheensa, sillä nähdessään veljensä hän
tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi
tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni
sisähuo-neeseen ja itki siellä.
31. Sen jälkeen hän pestyään kasvonsa
tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski:
»Tarjotkaa ruokaa».
32. Ja tarjottiin erikseen hänelle ja
erikseen heille ja erikseen egyptiläisille,
jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset
näet eivät saata syödä yhdessä
heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille
kauhistus. 1 Moos. 46: 34.
33. He istuivat vastapäätä häntä iän
mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja
nuorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet
katselivat toisiaan.
34. Ja hän antoi kantaa omasta
pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin
annos oli viisi kertaa suurempi kuin
kaikkien muiden. Ja he joivat hänen
kanssaan ja juopuivat.
44 LUKU.
Joosef panee veljensä koetukselle.
Sen jälkeen Joosef käski
huoneenhaltijaansa sanoen: »Täytä miesten säkit
viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa,
ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä
suuhun.
2. Ja nuorimman säkin suuhun pane
minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä
hänen viljarahansa.» Ja hän teki, niinkuin
Joosef käski.
3. Aamulla päivän valjetessa miehet
saivat aaseinensa lähteä matkalle.
4. Mutta kun he olivat ehtineet vähän
matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi
Joosef huoneenhaltijalleen: »Nouse ja aja
miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano
heille: ’Minkätähden olette palkinneet
hyvän pahalla?
5. Onhan se juuri se, josta isäntäni juo
ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette
pahoin tehneet menetellessänne näin.’»
6. Kun hän sitten saavutti heidät,
puhui hän heille nämä sanat.
7. He vastasivat hänelle: »Minkätähden
herramme puhuu näin? Pois se, että
palvelijasi tekisivät niin!
8. Katso, rahan, jonka löysimme
säk-kiemme suusta, me olemme tuoneet
takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka
siis olisimme varastaneet hopeata tai
kultaa herrasi talosta?
9. Se palvelijoistasi, jolta se löydetään,
kuolkoon; ja me muut tulemme
herramme orjiksi.»
10. Hän vastasi: »Olkoon niin, kuin
olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon
minun orjani. Mutta te muut pääsette
vapaiksi.»
11. Ja he laskivat nopeasti säkkinsä
maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12. Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja
lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi
Benjaminin säkistä.
13. Silloin he repäisivät vaatteensa,
kuormasivat kukin tavaransa aasinsa
selkään ja palasivat kaupunkiin.
14. Ja Juuda meni veljinensä Joosefin
taloon, jossa tämä vielä oli, ja he
lankesivat maahan hänen eteensä.
15. Silloin Joosef sanoi heille: »Mitä
olet-tekaan tehneet! Ettekö tienneet, että
minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?»
16. Juuda vastasi: »Mitä
sanoisimme-kaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä
puolustautuisimme! Jumala on
paljastanut palveli jäisi syyllisyyden. Katso, me
olemme herrani orjat, niin hyvin me muut
kuin se, jolta malja löytyi.»
17. Hän sanoi: »Pois se, että minä
tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon
minun orjani, mutta te muut menkää
rauhassa kotiin isänne luo.»
18. Silloin Juuda astui hänen eteensä ja
sanoi: »Oi herrani, salli palvelijasi puhua
sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi
syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet
niinkuin itse farao!
19. Herrani kysyi palvelijoiltaan
sanoen: ’Onko teillä isää tai veljeä?’
20. Me vastasimme herralleni: ’Meillä
on kotona vanha isä ja veli, joka on
syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on
vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut,
ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja
hänen isänsä rakastaa häntä’. 1 moos. 42:13 s.
21. Niin sinä sanoit palvelijoillesi:
’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että
silmäni saisivat katsella häntä’.
22. Me vastasimme herralleni:
’Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän
jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi’.
23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
