Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
tätä nykyaikaisen kaupunki-elämän
kasvattamaa, taipuisaa ja sormi-näppärää kirjallista
perikuvaa.
Korvesta valaistun pääkaupungin kaduille,
Elias Lönnrotista ja Kalevalasta »viimeisten
päivien pyhiin» saakka seurattuamme suomenkielisen
kirjallisuuden kehitystä, joskin vaillinaisesti ja
ylimalkaisesti, on lukijalla oikeus kysyä, mihin
tällä kaikella siis on tultu, mitkä ovat siis
suomenkielisen kirjallisuuden tähän-astiset saavutukset,
missä se nyt seisoo ja mikä on, inhimillisesti
ennustaen, sen lähin vastainen suunta oleva. Pieni
yhteenveto edellisestä ei sentähden ehkä tässä
liene poissa paikaltaan.
Ensimmäinen piirre, joka pistää silmään
kirjallisuutemme kehityskulkua tarkastellessamme
on sen vähittäin tapahtuva
yksilöllistyminen. Elias Lönnrot suli Kalevalassaan niin
kokonaan yhteen kansallishengen kanssa, että sen
takaa on vieläkin vaikea mitään yksityistä
kir-jailijapersonallisuutta erottaa. Oksanen ja Kivi
erottuvat jo paljon enemmän omiksi
personalli-suuksikseen, vielä enemmän Minna Canth, Juhani
Aho, Arvid Järnefelt ja koko nuorsuomalainen
kirjailijakohortti. Yksilöt astuvat aina
enemmän etualalle, ympäristö siirtyy yhä etemmä
taustaan. Yksilöllinen sielun-elämä saa yhä
suuremman jalansijan suomenkielisessä kirjallisuu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
