Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48 II Luku. Uusi aika Ruotsin vallan loppuun saakka.
aikaisen alttarikaapin ja liitti siihen huononlaisen ehtoolliskuvan, jonka
luukaan ei kumminkaan saa arvostella hänen kykyänsä, sillä se on
merkitsemättä. Hänen ajoiltaan on votiivitauluja mainittava Mynämäeltä, Raumalta
(kaksi) ja Maskusta. Mynämäellä löytyvä on pahasti pidelty, mutta
alkuaan komeimpia noita siellä täällä tavattavia isoja epitafioita, jotka
käsittävät koko joukon maalauksia ja veistokuvia yhdistettyinä pylväillä ja pienoilla
eri aloihin jaettuun, uhkeaan taulurakennukseen, ja jotka muodoltaan
tavoittelevat keskiajan pvhimyskaappein mukaan syntyneitä renässansialttareita.
Kahdesta vaakunasta päättäen on se toimitettu Henrik Flemingin ja hänen
puolisonsa Hebla Baät’in muistoksi, ja on se siis 1630-luvulta niinkuin ylempänä
mainittu samojen henkilöiden hiekkakivinen monumentti. Kehyksissä on
kymmenkunta puusta leikattua kuvaa, ylinnä Kristus, sivuilla evankelistat, Mooses,
Aaron ja allegorisia naishenkilöltä, sekä sisempänä yhtä monta erikokoista
taulua, joista puolet on käytetty kirjoituksiin puolet maalauksiin. Suurin
viimemainittuja on tavallinen votiivitaulu, jossa nähdään ritari rauta-asussa, kypäri
maassa, rukoilevan perheensä kanssa ; toiset esittävät kuolleiden ylösnousemista,
pyhää ehtoollista y. m. Rauman kirkon votiivitauluista on toinen maalattu
v. 1640 kirkkoherra Gregorius Clemensin ja hänen lukuisan perheensä (2 vaimoa,
9 poikaa ja 7 tytärtä) muistoksi, ja toinen Henrik Sonck’in kustantama v:lta
1653. Jälkimäinen on moniosainen samoin kuin Mynämäen taulukin, vaikka se
on sitä yksinkertaisempi. Muotokuvat ovat molemmissa jotenkin hyvästi
maalatut, ja varsinkin Clemensin perheen jäsenissä on yhteinen tyyppi tuntuva.
Näitä tärkeämpi on kumminkin Maskun votiivitaulu tahi oikeimmin kaappi,
joka säilyttää raamatun suomentajan, Maskun kirkkoherran Henrik
Hoffmanin ja hänen vaimonsa Hebla Gallen muotokuvat, edellinen merkitty
vuosiluvulla 1652, jälkimäinen luvulla 1640. Kaappi on yhdellä pylväsparilla.
enkelinpäillä ja muilla ornamenteilla barokkotyyliin koristettu. Muotokuvat
ovat ovelle maalatut, rouvan uiko- ja miehen sisäpuolelle, jonka jälkimäisen
väritys sen tähden onkin pysynyt kirkkaana. Molempain taiteellisuutta
voitaneen paraiten arvostella tähän liitetyistä kuvista (kuv. 23 ja 24). — Ilman
kilpailijoita ei Jokkim Lang suinkaan ollut. Noin v:n 1660-vaiheilla eli
Turussa kaksi muutakin muotokuvaajaa, nimittäin Yrjö Kiihn, jonka teoksista
ei kuitenkaan mitään tiedetä, ja Langin oppilas Abraham Eerikinpoika Myyrä
(t 1684). Tämä jälkimäinen maalasi (1670 ja 1673) Korpoon kirkolle useita
nykyään hävinneitä tauluja (p. ehtoollisen, Kristuksen kirkastuksen, Aatamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen y. m.) ja koristi (1672) Sundin kirkossa muun
muassa lehterin rintamukset maalauksilla. Välttävät kuvat ovat vielä
nähtävänä ja esittävät paitse vapahtajaa, evankelistoja y. m. myöskin p.
Henrikkiä, piispansauva kädessä. Jos pastori Henrik Maununpoika Kiellinuksen,
v. 1671 kukkoon tullut, iso, puulle maalattu votiivitaulukin on Myyrän
tekemä, niin oli hän maan paraimpia silloisia muotokuvaajia. — Vähän
myöhemmin saapui Turkuun kaksi luultavasti saksalaista muotokuvaajaa,
nimittäin Didrik Möllerius (Mölleruum, Mählruum, Molrum), joka työskenteli sekä
tuomiokirkossa että linnassa (1685—89) ja Antero TJlich, joka tavataan siellä
v:een 1697 saakka. Möllerius on v. 1691 merkinnyt erään kirkkoherra Martti
Speitziuksen ja hänen vaimonsa Elsa Rothenian tilaaman votiivitaulun
Raahen kirkossa. Iso taulu on jaettu kolmeen osaan, siten että Lutheruksen
kokonaiskuva täyttää sen vasemman puolen, ja oikealla puolella on ylempänä
tavallinen votiivimaalaus, perhe ristipuun juurella, sekä alempana esitys, jossa
nähdään (arvattavasti pastorin) vihreäpeitteisellä pöydällä pergamenttinidoksia,
mustetolppo ja tuntilasi. Maalaus on osittain hyvänlainen, vaikkei juuri
tositai-teilijankaan käsialaa. Ulich taasen maalasi Gezelius nuor:n muotokuvan ja
suuren Kristusta Getsemanessa esittävän taulun Gezeliuksen hautakuoria var-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
