- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
123-124

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ahlman ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

123

Ahlstedt

124

vv. 1854-59, käyden vatjalaisten, virolaisten,
vepsäläisten,Volgan suomensukuisten kansojen ja
vieläpä sikäläisten turkkilaisten kansojen sekä
vihdoin vogulien ja ostjakkien keskuudessa. Pari
vuotta kotona oltuaan hän teki opintomatkan
Euroopan maihin (myös Unkariin). Pitkän
väliajan jälkeen hän vielä vv. 1877 ja 1880 kävi
uudistamassa ja täydentämässä vogulien ja
ostjakkien kieltä koskevia tutkimuksiaan.

Matkoilla tekemiään havainnoita ja niiden
vaiheita on Ahlqvist esittänyt teoksessaan
„Muistelmia matkoilta Venäjällä" (1859), joka on
ensi-mäinen suomenkielinen matkakertomus, sekä
saksankielisessä teoksessa „Unter den Wogulen
und Ostjaken" (1883). Matkojensa
kielitieteelliset tulokset hän julkaisi useampana eri teoksena,
joista tässä mainittakoon: vatjan kielioppi,
kielennäytteitä ja sanasto (ruotsiksi, 1856) ;
muistiinpanoja vepsän kielestä (ruots., 1861) ;
„Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta"
(Suomi-kirjassa 1855) ; mordvalaisia tutkimuksia: osa näitä
ilmestyi aluksi dosenttiväitöksenä (ruots., 1859),
pääosa sittemmin saksankielisenä julkaisuna,
joka sisälsi moksa-mordvan kieliopin,
kielennäytteitä ja sanakirjan, ja joka tuli julkisuuteen
Pietarin tiedeakatemian toimesta (1861) ja
tuotti tekijälleen puolet Demidovin palkintoa;
sekä tutkimus suomen ja unkarin kielen
sukulaisuudesta (ruots., Suomi-kirjassa 1863). Pitkän
keskeytymisen jälkeen ilmestyivät v. 1880
poh-jois-ostjakkilaiset kielennäytteet ja sanasto.
Suuri osa A:n tieteellisiä kokoelmia jäi hänen
kuollessaan julkaisematta; vogulin sanasto ja
kielioppi ovat ilmestyneet hänen kuolemansa
jälkeen.

V. 1863 A. nimitettiin Lönnrotin jälkeen
suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Useat
A:n teoksista ovat yhteydessä tämän hänen
yliopistollisen opetustoimensa kanssa. Niinpä
ensinnäkin eräät suomen kielioppia koskevat
teokset. „Suomalainen runousoppi kielelliseltä
kannalta" (väitöskirja professorinvirkaa varten
1863), joka oli ensimäinen täydellinen esitys
vanhan suomalaisen runon mitasta ja
kaunistus-keinoista sekä käsitteli myös taiderunouden
sääntöjä, ynnä „Suomen kielen rakeinus,
vertaavia kieliopillisia tutkimuksia" (1877), joka
küsitti laajaksi suunnitellun vertailevan suomen
kieliopin alun. „Suomalainen murteiskirja"
(1869) sisälsi opetusta varten toimitettuja
tekstejä ja sanastoja suomen lähimmistä
sukukielistä. Yliopistollisina luentoina esitettiin
alkujaan myös A :n viehättävät tutkimukset
sivistyssanoista, joiden nojalla hän koki luoda kuvan
suomalaisten muinaisesta sivistystilasta (ilm.
ruots. 1871 ja saks. 1875). Kalevalanluentojen
yhteydessä olivat teokset „Tutkimuksia
Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta" (1886)
sekä „Kalevalan karjalaisuus" (1887), jossa
tahdottiin todistaa Karjalaa Kalevalan runojen
syntypaikaksi. Tässä yhteydessä mainittakoon
vihdoin A:n julkaisema aikakauskirja „Kieletär,
tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia
Suomen kirjallisuuden ja kielitieteen alalla" (7
vihkoa, 1871-75).

Suoinalais-ugrilaisen tutkimuksen alalla on A:n
pliUansio se, että hän ensimnisten joukossa on
hankkinut tutkimukselle aineksia itse
tutkittavien kansojen omasta keskuudesta, vaikkakaan

nämä ainekset eivät nyt enää tarkkuuteensa
nähden vastaa suuresti kohonneita vaatimuksia.
Suurinta huomiota ovat herättäneet A:n
sivis-tyssanatutkimukset, jotka osoittavat
harvinaisen suurta teräväsilmäisyyttä ja ovat
viehättävästi esitetyt, mutta ovat sisällykseltään
nykyään vanhentuneet. Suomen kirjakielen
kehittämiseen, jossa työssä hän asettui n. s.
kieliopillisen oikeakielisyyden (ks. t.) kannalle, on A:n
vaikutus ollut melkoinen sekä tutkijana että
myös kielen käyttäjänä, etevänä suomenkielisenä
runoilijana ja proosakirjailijana.

Oksasen runoista ilmestyivät useat
ensinnä sanomalehdissä; ainoat runokokoelmat,
mitkä hän on julkaissut, ovat „Säkenien"
molemmat „parvet" (ensimäinen 1860, lisätty
painos 1863, toinen parvi 1868; molemmista
ilmestyi 1874 „vähennetty ja enännetty laitos"), johon
myöhemmin on tullut vain muutamia lisiä.
Hänen runoelmansa ovat ensimäiset, joita sekä
muodon että sisällyksen puolesta voi katsoa
varsinaiseksi taiderunoksi suomen kielellä, eikä
kukaan myöhemmistäkään runoilijoista ole
voittanut Oksasen runojen voimakasta ja
koristelematonta kauneutta, runojen, jotka luonteeltaan
ovat läheistä sukua suomalaisen kansanrunouden
ja Runebergin runouden kanssa. Suomalainen
kansallisuus laillisen vapauden ja länsimaisen
sivistyksen turvissa sekä ihmissydämen eri
mielialat — siinä Oksasen täysilyyrillisen
runouden pääaiheet. Kansan yleisomaisuudoksi
hänen runoistaan ovat tulleet ennen muita
„Savolaisen laulu" ja „Suomen valta";
taiteellisessa suhteessa ensimäisiä on hänen ihana
balladissa „Koskenlaskijan morsiamet". — Eräät
Oksasen runoista ovat uskonnollista sisällystä;
näihin hänet lähinnä johti hänen osallisuutensa
uuden virsikirjan valmistamiseen Suomen
kansalle.

Oltuansa yliopiston rehtorina 1885-88 otti A.
eron virastaan; kuoli 20 p. marrask. 1889 lyhyen
keuhkokuumeen sairastettuaan. E. N. S.

Ahlstedt, August F r e d r i k (1839-1901),
suom. taidemaalari. A. polveutui vanhasta
länsisuomalaisesta pappissuvustapa hänen isänsä
oli Turun hovioikeuden asessori. V. 1853 A. tuli
oppilaaksi Ekmanin johtamaan Turun
piirustuskouluun ja otti jo vuodesta 1857 alkaen osaa
Helsingin taidenäyttelyihin. Eläen vähissä
varoissa saattoi hän vasta v. 1866 lähteä jatkamaan
opintojaan ulkomaille. Hän asettui kahdeksi
vuodeksi Tukholmaan opiskellen Vapaiden
taiteiden akatemiassa prof. E. Berghin johdolla
maisemamaalausta. Yleisistä varoista
saamallaan apurahalla hän sitten oleskeli lyhyen
aikaa Diisseldorfissa ja palasi sinne
ranskalais-saksalaisen sodan päätyttyä 1871 taas takaisin
viipyen vuoteen 1874 saakka. Tästä vuodesta
syyslukukauden alkuun v. 1875 hän oli v. t.
opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
Turussa. Aina v:sta 1876 v:een 1893 hän toimi
opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
Helsingissä, tehden sillä välin vv. 1880-81
matkan Pariisiin. Valittuna 1893 Yliopiston
piirustuksenopettajaksi, hän oli siinä virassa
kuolemaansa saakka. — a. on maalannut maisemia,
muotokuvia ja laatukuvia. Hento, hieman
imelälikö väritys ja idyllimäisen runollinen
käsittely oli hänelle ominaista. Uudenaikai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0084.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free